Voikukat eivät satsaa suvulliseen lisääntymiseen, vaan kloonaavat itsensä. Menettely on sikäli kätevä, etteivät voikukat näin ollen ole riippuvaisia pölyttävistä hyönteisistä. Todella pitkän päälle järjestely saattaa tosin osoittautua kohtalokkaaksi.  

 

 

 

 

 

Voikukalle riittää kasvualustaksi asfaltille unohtunut soraläjä. 

Suomen voikukat (Taraxacum spec.) jaetaan kouralliseen sektioita, joihin kuuluu useita apomiktisia ns. pikkulajeja, joita yhdestäkin puutarhasta voi löytää vaikka satoja. 

Kaikista yleisimmille pikkulajeille on annettu suomenkieliset lajinimet.

Voikukka on siis näkökulmasta riippuen joko tuttu tai tuntematon kasvi.

Voikukalle löytyy moninaista käyttöä keittiössä, mutta seuraavassa keskitytään perusasiaan, miten miedontaa lehtien makua.  

 

 

 

 

 

Huhtikuun viimeisellä viikolla on voikukkien ylle kumottu ruukut. Näin helppoa on (metsä)puutarhanhoito. 

 

 

 

 

 

 

 

Kolme viikkoa myöhemmin, toukokuun toisella viikolla paljastuu valkaistu voikukka.

 

 

 

 

 

Valkaistu voikukka on kiehautettu.

Perusteellinen valkaisu laskee voikukan lehtien kitkeryyden täysin siedettävälle tasolle. Kadonneen ylenpalttisen kitkeryyden takaa ei kuitenkaan nouse esiin uusia makuja, mutta valkaistu voikukka sopii kasvispataan, jossa tarvitaan bassoa.

Voikukkia voi valkaista koko kasvukauden ajan, kunhan ensin leikkaa kaikki lehdet ja kukkavarret maata myöten pois.

Voikukan juurien hyödyntämiseen talvella on paneuduttu täällä. Juurien syöntiin taas täällä.