Aihearkisto: Syötävät luonnonkasvien lehdet/versot

Syötävät luonnonkasvien lehdet/versot 60.60. Luhtalitukka

Monivuotinen luhtalitukka (Cardamine pratensis) on kaikkine alalajeineen hyvinkin monimuotoinen kasvi. Tässä yhteydessä tyydytään toteamaan, että kosteilta niityiltähän ne kaikki löytyvät, Lappia myöten.

Luhtalitukka kukkii alkukesästä.

 

 

 

 

 

Kirkkaassa valossa luhtalitukan kukat suorastaan loistavat, mutta, väri on vain valoa.

 

 

 

 

 

Hillitymmässä valossa paljastuvat terälehtien sinipunaiset, hienostuneet suonikuviot.

 

 

 

 

 

Lehtisaaliin määrä vaihtelee. Varret ja kukat voidaan toki syödä.

Litukoiden lehdet ovat mausteisia sinappikasvien tyyliin. 

 

Syötävät luonnonkasvien lehdet/versot 59.60. Valvatit

Valvatit (Sonchus) ovat kaikki sen verran valvattien näköisiä, että niiden lajilleen tunnistamisessa vaaditaan jonkin verran tarkkaavaisuutta. Varsinaisia lajeja (kaikkine variaatioineen) löytyy Suomesta onneksi vain kolme, ja näihin on syytä tutustua paikan päällä, siis vertailemalla niitä toisiinsa. 

Netin artikkeleita voidaan toki pitää lähtökohtina. Parhaimmillaan.

Valvatit ovat hyvin yleisiä kasveja.

 

 

 

 

 

Pala alkuperäistä Suomea: rantakivikossa kasvavia merivalvatteja (S. arvensis var. maritimus).

Paikalle saapui siis aivan ensimmäisten joukoissa merivalvatti. Kun seuraavassa vaiheessa Suomi metsittyi, merivalvatti pakeni rannoille.

Ihmisten myötä paikalle saapui sittemmin huomattavasti kookkaampi peltovalvatti (S. arvensis var. arvensis), ihmisten maanmuokkauksesta suuresti hyötyvä kasvi.

Sekä pelto- että merivalvatti-variaatiot ovat monivuotisia kasveja. Tämä on keräämisen kannalta kätevää.

 

 

 

 

 

Nuoret peltovalvatit muistuttavat voikukkia.

 

 

 

 

 

Pintaa syvemmältä paljastuu monivuotinen kasvi. Kuvan oikeassa laidassa pitemmälle ehtinyt peltovalvatin lehti. 

Ne kaksi muuta valvattia, otavalvatti (S. asper) ja kaalivalvatti (S. oleraceus) ovatkin sitten yksivuotisia huithapeleita.

 

 

 

 

 

 

 

Kolmen askelman korkuinen otavalvatti.

 

 

 

 

 

Kaalivalvatin lehdet ovat selvästi liuskoittuneempia kuin otavalvatin.

Valvattien varret ovat onttoja ja erittävät runsaasti maitiaisnesteitä.

 

 

 

 

 

Aikuinen peltovalvatti.

Valvattien kukat ovat mykeröitä. 

 

 

 

 

 

Vielä yksi aikuinen peltovalvatti. 

Valvattien lehdet ovat vähintään hammaslaitaisia, usein otalaitaisia.

 

 

 

 

 

Otavalvatin otia.

Valvattien lehdet ovat maultaan melko kitkeriä. Nykypäivinä tätä pidetään haasteellisena asiantilana.

 

 

 

 

 

Nuoria kiehautettuja peltovalvatin lehtiä. 

 

Syötävät luonnonkasvien lehdet/versot 58.60. Kalmojuuri

Lounais-Suomen suunnalla harvinaisena kasvavaa (rohto)kalmojuurta (Acorus calamus) on syytä käyttää harkiten. Kyseessä on väkevä ryyti, jolla on kautta aikain maustettu niin liköörejä kuin oluttakin. Kasvin tuoksu liikkuu jossain inkiväärin ja mandariinin suunnalla ja sitä on käytetty kosmetiikkatuotteissa kuten hajuvesissä.

Kalmojuuri viihtyy parhaiten matalassa vedessä tai aivan vesistöjen tuntumassa, mutta pärjää myös avomaalla. 

 

 

 

 

 

Savisella alustalla kasvava kalmojuuri jää matalanpuoleiseksi.

 

 

 

 

 

Avomaan kalmojuurten tyvet  tuppaavat punertamaan.

 

 

 

 

 

Viljeltyjä kalmojuuria.

Suomen luonnonvaraiset kalmojuuret ovat kaukaa idästä kotoisin, eivätkä tuota itämiskykyistä siementä. Muualta toki löytyy vähemmän martoja kantoja.

 

 

 

 

 

 

 

Kalmojuuren puikelokukka.

 

 

 

 

 

Kalmojuuren juuret löytyvät n. viidentoista sentin syvyydestä.