Nurmikon hyödyllisyyttä arvioitaessa on hyvä kuvitella taustalle tilanne, jossa jo olemassa olevan nurmikon tilalla kasvaisi jotain muuta kuin lyhyenä pidetty heinäkasvusto.
Silmiinpistävin ero nurmikolla ja ”jollain muulla” kasvustolla on se, että nurmikolta voidaan kerätä hyvinkin paljon silppua.
Merkittäväksi nouseekin kysymys siitä, onko aikaansaatu silppumäärä ollut vaivan väärtti.
Keruun kannalta optimaalisissa oloissa koneen leikkuuleveys on mahdollisimman tehokkaassa käytössä. Tämä onnistuu vain suorassa ajossa, jossa ei jouduta väistelemään puutarhatonttuja ja jossa ajosuunta vaihtuu mahdollisimman harvoin.
Avoimella nurmikentällä silpunkeruu on siis aina tehokasta.
Eräs koejärjestely
Seuraavassa on käytössä ollut kahdeksan vuotta vanha suurimmasta päästä oleva keräävä ruohonleikkuukone. Sikäli kuin koeajaja ymmärtää, niin merkillä ei ole ollut asiassa ratkaisevaa merkitystä.
Koneella on leikattu nurmikkoa kunnes kone on sammunut polttoaineen loputtua. Tämän jälkeen on tankkiin kaadettu täsmälleen yksi litra alkylaattibensaa, ja itse koe on alkanut.
Miten pitkään kyseinen, timmissä kunnossa ollut kone on paukkunut yhdellä litralla bensaa ei ole pystytty tarkkuudella määrittelemään, sillä tehokkaaseen silpunkeräämiseen kuuluu, että konetta ei käytetä kuin motorisoitua kottikärryä. Silppusäiliön täytyttyä on kone sammutettu ja silppu tyhjennetty strategisesti sijoitettuihin kottikärryihin.
Vaihtoehtoisesti on silppusäiliö sisältöineen kannettu keräyspaikkaan.
Keräyspaikka.
Kaikki yhdellä litralla aikaansaatu silppu on kerätty samaan kehikkoon, joka on muodostettu neljästä maahan lyödystä halkaistusta laudasta. Pystyrimat on liitetty toisiinsa neljällä vaakarimalla ja yhtä monella liimapuristimella.
Kehikon pinta-ala on tasan yksi neliömetri ja näin voidaan yhdellä silmäyksellä todeta miten paljon silppua on saatu kerättyä yhdellä litralla polttoainetta.
Näinhän siinä kävi. Silppua on reilusti enemmän kuin kuutiometri.
Lue loppuun →
