Otsikko viittaa hyvinkin moneen suuntaan, sillä niin nurmikoita kuin niittyjäkin on moneksi.
Seuraavassa on kyse puolen hehtaarin omenatarhasta, joka jäi eläkkeelle sellaiset kymmenen vuotta sitten. Maaperä on pääosin runsasmultaista hietamoreenia.
Nopea silmäys menneeseen:
Syksyn rauhaa.
Alkutalven rauhaa.
Kaikki seuraavat kuvat ovat samalta tarhalta. Merkittävää on myös se, että tontilla on muinoin kasvatettu niittyperennoja. Myöhemmissä vaiheissa nämä pomppaavat esiin milloin missäkin.
Aluksi tarkastellaan yksinkertaista ja yksiselitteistä tapaa siirtää näyttäviä niittyperennoja nurmikkoon, jota ei enää leikata. Kokonaisia kasveja, tai pilkottuja juuria voidaan toki siirtää mielin määrin ja melkeinpä mihin vuodenaikaan hyvänsä, mutta tässä keskitytään siementen täsmäkylvöön.
Suoraan nurmikolle ei juuri kannata heitellä pieniä määriä siemeniä. Huomattavat määrät, joita kylvetään vuodesta toiseen ovat asia erikseen, vaikka näinkään menetellen ei vältytä siltä, että nurmikko, entinenkin, vastustaa moisia hankkeita.
Siemeniä voidaan putsata, tai jättää putsaamatta.
Putsattuja siemeniä.
Putsaamattomia siemeniä.
Juhlavasta nimestään huolimatta ”täsmäkylvöllä” viitataan tässä vain siihen, että siemenet kylvetään rikkaruohottomaan maahan. Koko peltoa ei jyrsitä, vaan käännetään lapiolla parin kämmenen kokoisia plänttejä.
Möykky on kaivettu maasta…
…ja käännetty nurin. Paikka on merkattu kepillä.
Nurinkäännetty möykky tallataan litteäksi, ja näin on saatu aikaiseksi pieni rikkaruohoton pläntti, jolle sekalaiset siemenet kylvetään.
Maasta törröttävä keppi suojaa kylvöstä jossain määrin elikoidenkin tallaukselta. Supersuojaus taas näyttää tältä:
Siemeniä suojaa hiiriltä metalliverkko ja kolme henkilönmittaista keppiä on sidottu tiipiiksi. Edes hirvi ei rymistele tästä yli, ainakaan huvikseen.
Talvella näyttää tältä.
Järkevin kylvöajankohta on syksy, ja kahdesta syystä. Siemenet saavat kylmäkäsittelynsä talven aikana, eikä siemeniä tarvitse erikseen varastoida. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö lumihangessa pusseihin säilöttyjä siemeniä voisi kylvää alkukeväällä, kun routa hellittää.
Kevätkosteuden haihduttua voidaan kylvöksiä varmuuden vuoksi kastella.
Kaikki siemenet eivät idä ensimmäisen mahdollisuuden tullen. Muutaman vuoden kuluttua kylväjälle selviää, että mm. virnat suorastaan vitkastelevat. Tulevina vuosina tullaan keskittymään erikseen näihin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että näiden siemenet pidetään erillään muista siemenseoksista ja kylvetään ”puhtaita” siemeneriä.
Ensimmäisessä vaiheessa näyttää tältä:
Kuva alkukesältä. Esillä paljon itäneitä siemeniä. Yhtäkään ei ole tässä vaiheessa tunnistettu lajilleen varmuudella.
Toinen pläntti loppukesällä. Esillä ainakin keltasauramoita, heinäratamoja ja kultapiiskuja.
Aika hassua, oikeastaan. Paikalle on kylvetty satoja siemeniä ja useita lajeja mutta seuraavana vuonna on esillä vain kultapiiskun lisäksi ojakellukka.
Pari vuotta myöhemmin asiat näyttävät tältä:
Päivänkakkaraa, ketoneilikkaa ja keltasauramoa. Paimenmatara kuuluu niityn ”alkuperäiskasveihin”, joita ei ole kylvetty.
Seuraava pläntti. Päivänkakkaraa, ketoneilikkaa ja keltasauramoa.
Tulevaisuudessa tullaan keskittymään pääasiassa muihin kasveihin kuin päivänkakkaraan, ketoneilikkaan ja keltasauramoon, sillä nämä ovat edustettuina jotakuinkin kaikilla kylvetyillä plänteillä. Näiden kasvien siementuotannon toivotaan olevan sitä luokkaa, että pystyvät omin päin kylväytymään.
Kaikki pläntit eivät ole yhtä edustavia kuin edellä esillä olleet.
Nurmikon heinät ovat käyneet vastahyökkäykseen. Ahdekaunokki ja nurmikohokki ovat itäneet pari vuotta sitten. Kissankellot lienevät ”alkuperäisiä” kasveja.
Loppukesällä voi kerätä niityltä siemeniä. Esillä lehtosinilatva, rohtorasti ja tietysti se päivänkakkara.
Mielenkiintoista: kannusruohon siemeniä on kylvetty pläntille, jolle on sittemmin työntyneet ”alkuperäiset” siankärsämöt. Loppupelissä kannattanee laittaa rahansa likoon siankärsämöiden puolesta.
Kaikkea ei tarvitse raahata paikalle. Ilmaiseksi saa yllättävän paljon.
Keltamatara ilmaantuu poudanaroille paikoille, joilla ajoittainen kuivuus kurmottaa heinäkasveja. Seassa pilkahtelee ruusuruohoja, jotka ovat myös ilmaantuneet paikalle omin päin.
Eräänä vuonna nurmitädyke yllättää.
Hiirenvirna on pitänyt pintansa tässä vaiheessa jo kolme vuotta.
Varmuutta siitä, onko neidonkieliä varta vasten kylvetty, ei ole. Tämä on tyypillistä hankkeelle, josta ei pidetä kirjaa.
Nurmikosta siis niityksi. Pieni pala kerrallaan.
