Syötävät luonnonkasvien lehdet/versot 48.60. Siankärsämö

Siankärsämö (Achillea millefolium) on koko maassa yleinen muinaistulokas. Kasvi on monivuotinen ja pärjää niin kuivilla kuin kosteammillakin kasvupaikoilla.  

 

 

 

 

 

Siankärsämön ruusukelehtien keruu alkaa toukokuun ensimmäisellä viikolla.

 

 

 

 

 

Siankärsämö kukkii keskikesästä alkaen. Näinä aikoina kerääjät selvittävät tykkäävätkö enemmän kukkanupuista vai kukista.

Siankärsämön kukissa esiintyy toisinaan voimakastakin punerrusta.

 

 

 

 

 

Kiehautettuja siankärsämön varhaisia versoja.

Ojakärsämö on fytofotodermatiitti, tai, kuten Hus:n kasviluettelo lausuu: ”Paikallisesti ärsyttävä kasvi”. Suositeltavaa siis on, että kasvia hierotaan ensin sormin, odotetaan hetki, ja vasta tämän jälkeen maistetaan sitä. Jos suussa tuntuu ärsytystä, niin verso kiehautetaan, jonka jälkeen suoritetaan seuraava maistamiskokeilu. 

Kaikki yrtit eivät sovi kaikille.

Suomen luonnossa tavataan myös ojakärsämöä (A. ptarmica). Kuten siankärsämö, ojakärsämö kasvaa koko maassa. Tätäkin kasvia kannattaa kokeeksi haukata. 

 

 

 

 

 

Ojakärsämö. Kasvi satsaa harvempiin, mutta isokokoisempiin kukkiin kuin siankärsämö.

 

Syötävät luonnonkasvien lehdet/versot 47.60. Pihasaunio ja kamomillasaunio

Pihasaunio (Matricaria matricarioides) (syn. M. discoides) on valloittanut koko Suomen vajaassa parissa sadassa vuodessa. Pihasaunion jalanjäljissä seuraa kamomillasaunio (M. recutita). Molemmat kasvit ovat 1-vuotisia.

 

 

 

 

 

 

 

Pihasaunio tyypillisellä kasvupaikallaan urheilukentän laitamilla.

Lue loppuun

Eksoottiset ruokamukulat. Pikkujamssipapu (Jicama)

Todettakoon heti aluksi, että Etelä-Amerikasta kotoisin oleva pikkujamssipapu (Pachyrhizus erosus) ei Suomessa ehdi avomaalla tuottaa minkäänlaista mukulasatoa. Kyseessä on toki monivuotinen köynnös, jonka mukuloita voi säilyttää yli talven, kunhan muistaa, ettei pikkujamssipapu kestä jäätymistä.

Pikkujamssipapu ei ole erityisen pikkuinen eikä myöskään jamssi. Pavuksi sitä sopii kyllä nimitellä, sillä se kuuluu hernekasveihin (Fabaceae). Palkokasvistahan tässä on kyse, vaikka yksivuotisessa kasvatuksessa ei nähtäisikään sen enempää kukkia kuin palkojakaan. 

Pikkujamssipavusta voidaan syödä vain mukulat. Kasvin muut osat ovat myrkyllisiä.

Meksikossa pikkujamssia kutsutaan nimellä jicama. Voidaan sopia siitä, että tämä on kasvin kansainvälinen nimi.

Jicaman siemenet vaativat itääkseen yli kahdenkymmenen asteen lämpötilan. Ne kannattaa siis sijoittaa pakastimen päälle (jossa pakastimen hukkalämmön ja korkean sijainnin takia lämpötila on asteen pari korkeampi kuin muualla kämpässä), suihkutilan sähkölämmitetylle lattialle tai lämpöpatterin likelle. Jicaman siemenet saattavat yllättää perustarhurin, joka on tottunut siihen, että kaikki siemenet itävät huoneenlämmössä.

Asiaan kannattaa kiinnittää huomiota, sillä jicama vaatii pitkän kasvatuskauden. 

 

 

 

 

 

Lopuksi jicaman siemenet itävät. Kuva kesäkuun ensimmäiseltä viikolta.

Lue loppuun