Aihearkisto: Pistokkaat

Pistokkaat 1.40. Yksivuotisten kasvien pistokkaat

Jotakuinkin kaikki ruohovartiset kasvit, niin moni-, kaksi- kuin yksivuotisetkin kykenevät tuottamaan jälkijuuria. Kaikki kasvit eivät tosin ole yhtä tuotteliaita tässä suhteessa.

Monivuotisten kasvien kohdalla hyödyt ovat kotipuutarhurin kannalta ilmeisiä. Kaksi- ja yksivuotisten pistokkaiden ansiot liittyvät lähinnä jalostukseen, joissakin tapauksissa myös volyymin saavuttamiseen. 

Katsotaanpa.

 

 

 

 

 

Kesäkuun puolivälissä pistettyjä suolayrtin pistokkaita. 

 

 

 

 

 

Kaksi kuukautta pistämisen jälkeen näyttää tältä.

Voidaan summata: yksi roteva suolayrtti saadaan tuottamaan saman kasvukauden aikana moninkertainen määrä tavaraa. Näin siis verrattuna siihen, että yrtti olisi jätetty omaan rauhaansa. Valo- ja lämpöjärjestelyillä pystyttäneen tuottamaan tavaraa ympärivuotisesti, vaikka tällaisen hankkeen taloudellisuuteen ja yrttien laatuun voidaan suhtautua varauksella. 

Kasvien jalostajat taas eivät jää odottelemaan seuraavaa kasvukautta saadakseen siemeniä. Yksi sukupolvi vuotta kohden on liian vähän.  

 

 

 

 

 

Hampun pistokas tuottaa neljässä viikossa tämän verran jälkijuuria. Tämän jälkeen voidaankin pakottaa tämä lyhyen päivän (tarkkaan ottaen pitkän yön) kasvi kukkimaan.

Kokonaiskuvaan kuuluu myös, että 2-3 kuukauden ikäisestä pistokkaasta voidaan irrottaa uusia pistokkaita.

Lopuksi katsotaan, mitä pihalta sattuisi löytymään.

 

 

 

 

 

Kiertotatar on tuottanut komeimman juurensa aivan maanpintaan, jossa happea riittää.

 

 

 

 

 

Jauhosavikka on tehnyt kaikkensa. Tulos ei häikäise, mutta pätkiä on pistetty vain kaksi kappaletta. Tulos ei siis oikeastaan kerro mitään muuta kuin sen, että yritystä kyllä löytyy. 

 

 

 

 

 

Pihatähtimön lehdet ovat kellastuneet uusien juurien viedessä ravinteet. Näitä tässä ilmaantuneita juuria sopii kutsua kosteissa oloissa syntyneiksi ilmajuuriksi.

 

Pistokkaat 10.30. Viiniköynnöspistokkaitten talvisäilytys

Keväällä pistettäviksi aiotut viiniköynnöksen pätkät voidaan kerätä talteen loppusyksyllä/alkutalvella ja säilöä maakellarissa kevääseen. Näin kannattaa toimia jos kyse on avomaalla kasvavista köynnöksistä, joita pitkään kestävät paukkupakkaset vaurioittavat. 

 

 

 

 

 

Lokakuun viimeisellä viikolla on avomaa-materiaali tuotu työpöydälle.

 

 

 

 

 

Silmut sijaitsevat lehtiarpien yläpuolella. Tämä on hyvä muistaa.

 

 

 

 

 

Pistokaspätkien päitä on dipattu sulaan mehiläisvahaan. Välttämätöntä tämä ei ole, mutta toimenpide synnyttää kivasti vaikutelman siitä, että tiedetään mitä ollaan tekemässä.

Pistokkaat säilötään talveksi kahdella tapaa.

 

 

 

 

 

Tapa 1. Pätkät laitetaan maakosteaan turve-hiekkaseokseen. Pistokkaitten molemmat päät on vahattu.

 

 

 

 

 

 

 

Tapa 2. Pätkät on pistetty pyöreään ruukkuun. Näiden pätkien alapäitä ei ole vahattu.

Näin siis yhden päivän aikana lokakuun lopulla. Sekä laatikko että pyöreä ruukku viedään seuraavaksi maakellariin.

 

Seuraava kevät

Vajaan viiden kuukauden kuluttua haetaan tavara maakellarista päivänvaloon. Laatikossa talvehtineet pätkät (joilta tässä vaiheessa saksitaan vahatut alapäät pois) on pistetty neliskulmaiseen ruukkuun, syksyllä pyöreään ruukkuun pistetyt pätkät jatkavat rauhassa eloaan.

 

 

 

 

 

Maaliskuun toisella viikolla molemmat ruukut on nostettu keittiönpöydälle. Ruukkujen ylle on viritetty muovia.

 

 

 

 

 

Kaksi viikkoa myöhemmin alkaa tapahtua.

 

 

 

 

 

Huhtikuun kolmannella viikolla tarkastetaan juuret. Vasemmalla on pyöreästä ruukustaan nostetut instant-pistetyt pätkät, oikealla turpeessa talvehtineet pätkät, jotka on nostettu neliskulmaisesta ruukustaan.        

 

 

 

 

 

Ruukutusvaiheessa ei enää piitata siitä missä pistokkaat ovat talvensa viettäneet. Esillä kolme pätkää, joilla keskikokoiset juuret.

Hävikin määrä, eli niiden pätkien osuus, jotka eivät suostuneet tekemään juuria oli tällä kertaa siedettävät 20%. Molempien menetelmien voidaan sanoa toimineen yhtä hyvin.

Tyylipisteet kerää tietysti menettely, jossa pistokkaat pistettiin pyöreään ruukkuun lokakuun lopulla.

 

Pistokkaat 9.30. Väärin juurrutettu

Seuraavassa katsotaan, montako sääntöä ehtii rikkoa viidessä minuutissa.

Keskellä talvea ei ole tapana pistää pistokkaita, sillä yleisesti ottaen ”puutunut” kasvimateriaali, joka kerätään ulkosalta huhtikuussa on ”valmiimpaa” juurtumaan kuin kesken syvintä talvilepoaan herätetty.

Selvää asiaa sotkee se, että keväällä pistettäväksi tarkoitettua materiaalia voidaan kerätä myöhään syksyllä ja säilyttää talven yli jääkaapin tapaisissa olosuhteissa. 

Seuraavissa tapauksissa on kuitenkin kyse ulkoa haetusta online-materiaalista, joka on pistetty saman tien.

 

1. Idänkanukka

Kanukoita, kuten muitakin kesävihantia pensaita pistetään niin alkukeväällä, alkukesällä kuin alkusyksylläkin. Viimeksimainitut ovat haastavia.

Seuraavassa toimitaan toisin. Kolme kanukanpätkää on pistetty helmikuun viimeisellä viikolla viherhuoneessa ruukkuun, jonka ylle on painettu limsapullon ylempi puolikas.

 

 

 

 

 

Kasvualustan lämpötilaa on monitoroitu maamittarilla.

Aurinko lämmittää viherhuoneen maaliskuussa päivisin yli kymmenasteiseksi, yöllä lähestytään nollaa. Tätä jatkuu viikosta toiseen. Pistokkaiden alkutaival on siis (täysin turhaa) viileässä juromista. 

Huhti-toukokuun vaihteessa joudutaan viherhuonetta viilentämään avaamalla tuuletusluukkuja. Pistokkaat ryhtyvät tällöin hommiin. 

 

 

 

 

 

Kesäkuun kolmannella viikolla kanukat ovat edistyneet vakuuttavasti. Muutaman kuukauden kuluttua ne voidaan istuttaa.

 

2. Kiinanlaikkuköynnös

Kaikki puuvartiset köynnökset juurtuvat innokkaasti, kunhan perusjärjestelyt ovat kunnossa.

 

 

 

 

 

 

 

Kolme pätkää kiinanlaikkuköynnöstä on pistetty helmikuun kolmannella viikolla. Ruukku limsapullonpohjineen on sijoitettu sisätiloihin ikkunalaudalle.

 

 

 

 

 

Huhtikuun viimeisellä viikolla kiinanlaikkuköynnökset ovat istutuskunnossa.

Mielenkiintoista näissä kahdessa tapauksessa on, että pistämällä ne hullun aikaisin, on saatu aikaiseksi taimia, jotka voisi ruukuttaa siinä vaiheessa kun normaalioloissa niiden pistämistä vasta harkittaisiin. Onko tästä varsinaista hyötyä, on eri asia.

Sekä kanukat (puuvartiset sellaiset) että kiinanlaikkuköynnökset ovat superjuurtuvia kasveja. Jos vastaavalla tavalla käsiteltäisiin vaikkapa pihasyreenin pistokkaita, niin ne vääjäämättä homehtuisivat.

 

3. (valko)lumimarja

Keskellä kesäähän ei kannata juuri pistellä. Lisäysmateriaalikin näyttää juhannuksen aikoihin sangen epäilyttävältä.

 

 

 

 

 

Lumimarjan pistokkaan pätkissä on sekä kypsyviä hedelmiä että kukkia. Näin siis heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Nämä turhat koristeet nypitään pois.

Isompia lehtiäkin saksitaan tässä vaiheessa pienemmiksi.

 

 

 

 

 

Kolme kuukautta myöhemmin, syyskuussa, on toinen pätkistä tuottanut pienen sivuverson toisen vain öllötellessä.

 

 

 

 

 

Molemmat pätkät ovat kuitenkin tuottaneet juuria. 

Seuraavaksi saapuu talvi ja ruukut on siirretty maakellariin. Pätkät ottavat maaliskuussa varaslähdön, jolloin ne on tuotu viherhuoneeseen.

 

 

 

 

 

Huhtikuun lopulla havaitaan, että runsain kasvu on ryöpsähtänyt esiin alkuperäisten pätkien tyviltä.

 

 

 

 

 

Neljä viikkoa myöhemmin ollaan jo pitkällä.

Missään vaiheessa ei ole lannoitettu. Kasvuvoima on siis löytynyt raakaturpeesta ja karkeasta hiekasta. 

 

4. Norfolkin araucaria (tuttavallisemmin huonekuusi)

Sekä pistokkaat että varteversot kannattaa kerätä puitten latvaosista tai ainakin kukkimattomista versoista. Mitä nuorempaa materiaali on, sitä varmemmin se juurtuu.

Seuraavassa toimitaan tietysti päinvastoin.

 

 

 

 

 

 

 

Kevät 2019. Tylympi pistäjä näkee tässä yhden erinomaisen latvapistokkaan.

 

 

 

 

 

Sama kevät. Hentomielisempi pistäjä on rapsinut puusta alimmat oksat.

 

 

 

 

 

Sama kevät. Kolme pätkää huonekuusta on pistetty viherhuoneessa.

 

 

 

 

 

Kevät vuonna 2020. Juuristotarkastuksen yhteydessä havaitaan yksi lupaava yksilö. Muut lähtevät kompostiin.

 

 

 

 

 

Kevät vuonna 2021. Ei tämä terveeltä näytä. Bonsai-harrastaja saattaisi tosin innostua. Tässähän on hyvä Kengai-aihio. 

Pistokkaan pistämisessä on kyse tarkoituksenmukaisesta ajoituksesta (huonekuusen tapauksessa oikeaoppisesta osasta kasvia). 

(Esi)merkillinen sähläily toisaalta vahvistaa sääntöjä, toisaalta osoittaa, että kokeiluille on ainakin tilaa, ellei tilausta.  

Kaiken kaikkiaan hieman seinästä repäisty artikkeli. Mahdollista lukijaa muistutetaan siitä, että esillä oleva saitti sisältää parisen tusinaa pistokkaita käsittelevää artikkelia. Niistä käy ilmi asialliset perussäännöt.

Artikkeleihin pääsee käsiksi kolmella tapaa navigoiden.