Turpeitten varastoelinten, kuten esim. voikukanjuurten hyötäminen talvella lyö versojen kasvattelun sikäli laudalta, että se ei vaadi (keino)valoa, vaan täydellistä pimeyttä. Toisaalta hyötyvät kasvit ovat vaatineet kasvukaudella jonkinasteisia työpanoksia.
Seuraavassa nämä työpanokset on pyritty minimoimaan siten, että hyödettävät kasvit on muitta mutkitta kerätty milloin mistäkin. Aloitettu on tietysti sieltä, missä niitten ei soisi kasvavan.
Voikukanjuuria on moneksi. Poikkeavaa kasvutyyliä ovat tässä aiheuttaneet toistuvat heiluriharan juurenkatkaisut, joille voikukka on nauranut.
Yhtenäistäkin materiaalia löytyy. Kuvan juuret ovat arviolta kaksivuotisia.
Hyödettävät voikukat voidaan keväällä siirtää kasvamaan omiin oloihinsa, tai ne voidaan saman tien ruukuttaakin.
Mikään ei tietenkään estä keräämästä voikukan juuria syksymmällä. Käytäntö säästää selvää aikaa.
Neljästä laudanpätkästä on muodostettu kehikko, joka on täytetty melko laihalla mullalla.
Kehikkoon on suoraan maastosta siirretty muutama tusina voikukkaa.
Voikukkien on annettu kukkia kesäkuun puolivälissä, sillä kukkien nyppiminen on tuntunut pikkumaiselta.
Loppukesällä kasvu senkun yltyy.
Lokakuun alussa on lautakehikko nostettu syrjään ja juuret on ruukutettu melko korkeisiin ”ruukkuihin”.
Voikukkien voidaan antaa kohmettua ulkosalla ennen kuin ne siirretään maakellariin tai viherhuoneeseen. Hyötöön ryhdytään, kun maassa on pysyvä lumipeite. Muutoin tämä ei tunnu miltään.
Ruukkujen korkeudesta johtuen on voikukat jouduttu hyötämään saavissa. Ruukkuihin tökätyt kepit ovat kannatelleet pariin kertaan taitettua froteepyyhettä.
Tilanpuutteessa kärvistelevän on hyvä tietää, että hyödettävistä voikukista irtoaa ainakin kaksi satoa.
Ensimmäinen sato on kerätty helmikuun alkupäivinä.
Samoista tölkeistä voidaan kaksi viikkoa myöhemmin kerätä toinen sato.
Kuten alussa kävi ilmi, voikukat voidaan ruukuttaa myös keväällä. Tämä saattaisi hyvinkin säästää aikaa, ellei ruukutettuja kasveja joutuisi kasvukaudella kastelemaan.
Ruukutetuilla voikukilla on jo huhtikuun alussa kukkasilmut.
Samat ruukut yhdeksän kuukautta myöhemmin.
Juuristojen leikkuujätteet voidaan koota vaikkapa kyljellään köllöttäviin tölkkeihin.
Leikkuujätteet toimivat kyllä, joskin hieman epämääräisesti.
Kukkavarret ja -nuput ovat miedompia maultaan kuin lehdet.
Virallinen klassikko: hyödettyä voikukkaa, saksanpähkinän sekä sinihomejuuston murusia. Päälle vinaigrette, jossa tällä kertaa sinappia.
