Ruskolilja, tiikerililja sekä varjolilja ovat ne ns. vanhan ajan perusliljat. Kestävinä perennoina ne puolustavat edelleen paikkaansa suomalaisissa puutarhoissa.
Kaksi ensin mainittua on syöty täällä, seuraavassa keskitytään Euraasiasta kotoisin olevaan varjoliljaan (Lilium martagon).
Varjolilja on tuttu näky perinnepuutarhasta.
Seuraavassa kasvatetaan yksivuotista tarhaportulakkaa (Portulaca oleracea ssp. sativa). Kyseessä on jaloste. Kasvin luonnonvarainen, alkuperäinen ”perusmuoto” kasvaa Välimeren maissa ja pitkin Euraasiaa: alueilla, joilla sitä on perinteisesti hyödynnetty. Tätä ”villiä” perusmuotoa, jota kutsutaan vihannesportulakaksi (P. oleracea) tavataan toisinaan yllättävää kylläkin, Suomenkin luonnosta.
Tarhaportulakan lajike ’Grüner’ itää avomaalla touko- kesäkuun vaihteessa. Kesäkuun toisella viikolla ollaan jo pitkällä.
Yksivuotinen punaparsamaite (Tetragonolobus purpureus), josta Viljelykasvien nimistö käyttää tieteellistä nimeä Lotus tetragonolobus, on kotoisin Välimeren suunnalta. Kasvia kutsutaan myös punaparsaherneeksi.
Punaparsamaitteen siemenet itävät avomaalla toukokuun puolella. Kuva toukokuun viimeiseltä viikolta.