Artikkelin ensimmäisessä osassa on tutustuttu kahdentoista kesäkukan uran alkutaipaleeseen. Seuraavassa luodaan silmäys siihen, miten asiassa lopulta kävi.
Kaikki kasvit päätyvät kohopenkkiin. Kutakin lajia istutetaan kolme kappaletta. ”Ylimääräiset” on ruukutettu tukeviin ruukkuihin ja lähetetty maailmalle.
Kolme punakosmoskukkaa sekä kolme ryhmäsamettikukkaa on istutettu lopullisille kasvupaikoilleen. Kuva toukokuun viimeiseltä viikolta.
Kaupallisen tiedottamisen piirissä kutsutaan ”kesäkukiksi” mitä hyvänsä kasveja, jotka myyntihetkellä kukkivat. Kasvit saattavat olla yksi- kaksi- tai monivuotisia, joukosta löytyy jopa puuvartisiakin.
Tiukemmassa ja tarkoituksenomaisemmassa katsannossa kesäkukalla tarkoitetaan yksivuotista (koristekasvia), joka kevätkylvön jälkeen ehtii kukkia ennen syksyistä lakastumistaan. Kunhan kesää riittää, niin ne tuottavat itämiskykyistä siementä.
Huomattava määrä Suomessa kasvatettavista kesäkukista joudutaan esikasvattamaan.
Isoköynnöskrassi (Tropaeolum majus) voidaan sekä esikasvattaa, että kylvää avomaalle kesäkuussa.
Vuonna 2014 on tällä palstalla julkaistu artikkeli eräästä vuonna 2012 avomaalle istutetusta hyasintista. Artikkeli löytyy täältä.
”Nyt”, vuonna 2019, palataan asiaan. Kuvat ovat huhtikuun viimeiseltä viikolta.
Alkuperäinen hyasintin sipuli on avomaalla tuottanut seitsemässä vuodessa joukon sivusipuleita. Kookkaimmat, siis iäkkäimmät, suvaitsevat kukkia.
Sipuleita kannattaa lähestyä sivusuunnasta.
Esiin on kaivettu pullea sipuli.
Tässä vaiheessa voidaankin ryhtyä suunnittelemaan bisnestä. Lisäysmateriaali voidaan kerätä tapaninpäivästä alkaen kierrätysastioista. Mainonnassa korostetaan kotimaisuutta. Valmis myyntituote näyttää tältä:
”Suomalainen” hyasintti jaksaa tuottaa keväisin kolme kukkaa.