Aihearkisto: Puutarha

Hyasintti avomaalla. Osa 2

Vuonna 2014 on tällä palstalla julkaistu artikkeli eräästä vuonna 2012 avomaalle istutetusta hyasintista. Artikkeli löytyy täältä. 

”Nyt”, vuonna 2019, palataan asiaan. Kuvat ovat huhtikuun viimeiseltä viikolta.

 

 

 

 

 

Alkuperäinen hyasintin sipuli on avomaalla tuottanut seitsemässä vuodessa joukon sivusipuleita. Kookkaimmat, siis iäkkäimmät, suvaitsevat kukkia. 

 

 

 

 

 

Sipuleita kannattaa lähestyä sivusuunnasta.

 

 

 

 

 

Esiin on kaivettu pullea sipuli.

Tässä vaiheessa voidaankin ryhtyä suunnittelemaan bisnestä. Lisäysmateriaali voidaan kerätä tapaninpäivästä alkaen kierrätysastioista. Mainonnassa korostetaan kotimaisuutta. Valmis myyntituote näyttää tältä: 

 

 

 

 

 

 

 

”Suomalainen” hyasintti jaksaa tuottaa keväisin kolme kukkaa.

 

  

Kirsikoitten ja luumupuitten juurivesalehdot

Varttamalla juurivesoja tuottavia puita perusrungoille, jotka eivät tuota juurivesoja, saadaan aikaiseksi puita, jotka elävät ”vain aikansa”. Lähiympäristöön ei ilmaannu geneettisiä kopioita alkuperäisistä puista.

Kotipuutarhurin on siis syytä olla selvillä siitä, onko hänen puunsa vartettu vai ei. 

Asia selviää puuhun kiinnitetystä nimilapusta, näin määrää asetukset.

Tässä artikkelissa keskitytään Prunus-suvun hapankirsikoihin ja luumuihin.

Huomautettakoon kuitenkin tässä vaiheessa, että imeläkirsikat eivätkä myöskään ne perusrungot, joille nämä imeläkirsikat on vartettu, tuota juurikaan juurivesoja. Asia voidaan myös muotoilla siten, että imeläkirsikat tuottavat kyllä juurivesoja, mutta hyvin säästeliäästi ja hyvin myöhään. 

Omajuuriset hapankirsikat ja luumut pystyvät, rauhaan jätettyinä, luomaan pienimuotoisia, lehtipuuvaltaisia alueita, joita tässä yhteydessä kutsutaan ”lehdoiksi”. 

Kaikki mitä seuraavassa lausutaan luumupuista, pätee myös kriikunoitten kohdalla. Kaikki mitä seuraavassa lausutaan hapankirsikoista, pätee myös kaikkiin samantyyppisiin kirsikoihin, joita Euraasiassa päin piisaa yllin kyllin. Joitakin näistä lähinnä koristekasveina kasvatetuista lajeista löytyy Suomestakin. 

Omajuurisista puista käytetään myös nimitystä ”jalojuurinen”. 

Katsotaanpa:

 

 

 

 

 

Vanhan kartanon liepeiltä talteen otettu hapankirsikka, joka ei tiettävästi ole mitään erityistä lajiketta, on selvästi finaalissa. Huomio kiinnittyy sen lähiympäristöön ilmaantuneisiin juurivesoihin.

Lue loppuun

Eräskin omenalajike

Omenalajikkeet ovat pääsääntöisesti siemenkylvöstä syntyneitä. Jalostustyössä voidaan harrastaa joko ”massavalintaa”, siis kylvää valtavia määriä vapaasti pölyttyneitä siemeniä, tai keskittyä risteyttämään kaksi mielenkiintoista lajiketta. Seuraavassa toimitaan viimeksi mainitulla tavalla.

Lajikkeet, jotka on päätetty risteyttää, ovat ’Kavlås’ ja ’Sariola’. Asiassa on perusjekku: ’Sariolan’ siitepöly on täysin kelvotonta, eikä puu pysty näin ollen pölyttämään itseään sen enempää kuin muitakaan omenapuita. Tästä taas seuraa, ettei ’Sariolan’ kukkien luotteja tarvitse nyppiä irti.

Fiinisti ilmaistuna ’Sariolan’ kukkia ei tarvitse emaskuloida, sillä lajike on itsesteriili. Muitten puitten sekaantuminen asiaan estetään pölytyspussilla. Päästään asiaan:

 

 

 

 

 

 

 

Pölytyspussilla varustettu ’Sariola’. Skannattu dia.

Lue loppuun