Ensin katsotaan kaukaa:

 

 

 

 

 

 

 

Vaivihkainen polku kulkee erään kuusen vieritse. Ollaan Kirkkonummella, suppilovahvero-torvisienimaastossa. 

Katsotaan lähempää:

 

 

 

 

 

 

 

Ei tämä täysin normaalia ole.

Katsotaan varmuuden vuoksi toiselta suunnalta:

 

 

 

 

 

 

 

Ahaa. Asia selvä. Silmukan alempi haaroittumiskohta näyttää hyvinkin ”luonnolliselta”, ylempi ei.

Katsotaan ylempää haaroittumiskohtaa tarkemmin.

 

 

 

 

 

Aivan. Sammal ”pelkää” nopeasti kasvavia osia, joihin se ei ehdi takertua. Esillä on varrennos.

Kyseessä ei kuitenkaan liene niin sanottu sillastus, sillä tässä nimenomaisessa kuusitapauksessa on mitä ilmeisimmin vartettu ”oman oksan” latva.

Sillastuksiin taas käytetään erillistä varteversoa. Asiaan voi tutustua täällä. 

 

 

 

 

 

Sitten luodaan katse latvoihin. Keskimmäinen runko kuuluu tässä tarkastetulle puulle.

Lopuksi palataan ensimmäiseen kuvaan, jonka oikeassa laidassa havaitaan oudon lenko kuusenrunko. Tuntematon tekijä on selvästikin iskenyt kahdesti, ja onnistunut yhdesti. 

Toimintaa luonnonsuojelualueilla säätelee useampikin laki, mutta tämä kolttonen on kepposteltu viime vuosituhannella. Tapaus on vanhentunut.