Eräs hevoskastanja. 

Kuvan puu on Euroopan rumin, tästä ei ole epäilystäkään. Puu on kuitenkin sikäli kiinnostava, että esillä oleva hirmuinen, kivasti umpeutumisen tiellä oleva haava ei ole syntynyt oksan, vaan juuren poiston yhteydessä. Puu on siis juuriston leikkauksen yhteydessä nostettu viisitoista senttiä alkuperäistä istutussyvyyttään korkeammalle. Bonsaiharrastajalle aika on vain taustaa: kolmenkymmenen vuoden kuluttua, kun puu on lopullisesti räjähtänyt, se tulee kilpailemaan sarjassa ”Vanha raato”. 

Lue loppuun →

Suomen luonnonvaraiset puuvartiset kasvit eivät hötkyile. Talvisin toisinaan esiintyvät  poikkeuksellisen lämpimät jaksot eivät pysty huijaamaan näitä avaamaan ennenaikaisesti silmujaan. Täkäläiset puut ovat kerta kaikkiaan sopeutuneet verrattain myöhään alkavaan kasvukauteen ja syvään talvilepoon.

Seuraavassa ruoditaan erään metsälehmuksen (Tilia cordata) keväisiä edesottamuksia. Puun silmusuomut ovat alkaneet raottua viherhuoneessa maaliskuun keskivaiheilla, jolloin puu on tuotu kiireesti ulos, jottei se tuottaisi lehdiksi pelkkää salaattia.

Kohdalle sattuu sopivasti vuoden 2017 luminen kevät.

Mutta ensiksi luodaan pikainen silmäys puun tyveen ja juuristoon.

Melko kelvollinen tyvi.

Lue loppuun →

Kesävihannat, talveksi lehtensä varistavat puuvartiset kasvit eivät lehdettöminä ole varsinaisesti riippuvia valonsaannista. Tämä mahdollistaa niitten talvehdittamisen pimeissä kellarioloissa.

Havupuut, sekä ainavihannat puuvartiset kasvit ovat hieman eri maata. Tässä kohtaa sopii kuitenkin pohtia hetki pohjoissuomalaisen kaksivuotiaan männyn talvista tilannetta: kahden metrin lumikerroksen alla ei merkittävästi valoa esiinny. Hengissä tästäkin selvitään.

Toistakymmentä vuotta vanha siemenestä kasvatettu vuorijalava odottaa pääsyä maakellariin lokakuun lopulla.

Lue loppuun →