Kirjoittajan arkistot: Kaj Simberg

Syötävät luonnonkasvien lehdet/versot 50.60. Tädykkeet

Suomessa esiintyy liki kaksikymmentä tädykelajia, joista suurin osa suorastaan piileskelee. Virallisemmin ilmaistuna kasvit ovat satunnaisia. 

Rohtotädykkeelle (Veronica officinalis) ja nurmitädykkeelle (V. chamaedrys) löytyi ennen vanhaan rohdoskäyttöä.

 

 

 

 

 

 

 

Rohtotädyke

 

 

 

 

 

 

 

Nurmitädyke

Varsinaisen tarkastelun kohteeksi päätyy tässä ojatädyke (V. beccabunga). Kyseessä on monivuotinen, vetisistä ympäristöistä löytyvä, maultaan ytimekäs, luikerteleva tädyke.

Kasvi on Manner-Suomessa sekä silmälläpidettävä että hyvinkin harvinainen,  Ahvenanmaalla asiat ovat paljon, paljon paremmin.

 

 

 

 

 

Pätkä ojatädykettä on rapsaistu keväällä ruukkuun. Neljä kuukautta myöhemmin se kukkii. 

 

 

 

 

 

Selvä tädykehän tämä on.

 

 

 

 

 

Ojatädykkeen lehdet ovat möyheät.

Ojatädykkeen jokseenkin mehevät lehdet maistuvat reilusti vihreiltä kasveilta.

 

Syötävät luonnonkasvien lehdet/versot 49.60. Keltanokitkerö

Keltanokitkerö (Picris hieracioides) on idän suunnalla paikoittain jopa yleinen. Kyse on kaskemisen aikakaudella jalansijaa saaneesta kaksivuotiaasta muinaistulokkaasta. 

 

 

 

 

 

Keltanokitkerön aluslehdet ovat ruodillisia. 

 

 

 

 

 

Keltanokitkerö elokuussa.

 

 

 

 

 

Selvä huiskilomainen mykeröstö, kuten kasvikirjat muotoilevat. 

 

 

 

 

 

Kiehautetut keltanokitkerön lehdet säilyttävät ”paperimaisuutensa”. 

Keltanokitkerön maku on kitkerähkö. Hampailla riittää tekemistä.

Suomessa kasvaa myös toinen kitkerö, yksivuotinen karheakitkerö (P. echioides), mutta kasvi on sen verran harvinainen huithapeli, ettei sillä särpimen hankinnan kannalta ole Suomessa mainittavaa merkitystä.

 

Syötävät luonnonkasvien lehdet/versot 48.60. Siankärsämö

Siankärsämö (Achillea millefolium) on koko maassa yleinen muinaistulokas. Kasvi on monivuotinen ja pärjää niin kuivilla kuin kosteammillakin kasvupaikoilla.  

 

 

 

 

 

Siankärsämön ruusukelehtien keruu alkaa toukokuun ensimmäisellä viikolla.

 

 

 

 

 

Siankärsämö kukkii keskikesästä alkaen. Näinä aikoina kerääjät selvittävät tykkäävätkö enemmän kukkanupuista vai kukista.

Siankärsämön kukissa esiintyy toisinaan voimakastakin punerrusta.

 

 

 

 

 

Kiehautettuja siankärsämön varhaisia versoja.

Ojakärsämö on fytofotodermatiitti, tai, kuten Hus:n kasviluettelo lausuu: ”Paikallisesti ärsyttävä kasvi”. Suositeltavaa siis on, että kasvia hierotaan ensin sormin, odotetaan hetki, ja vasta tämän jälkeen maistetaan sitä. Jos suussa tuntuu ärsytystä, niin verso kiehautetaan, jonka jälkeen suoritetaan seuraava maistamiskokeilu. 

Kaikki yrtit eivät sovi kaikille.

Suomen luonnossa tavataan myös ojakärsämöä (A. ptarmica). Kuten siankärsämö, ojakärsämö kasvaa koko maassa. Tätäkin kasvia kannattaa kokeeksi haukata. 

 

 

 

 

 

Ojakärsämö. Kasvi satsaa harvempiin, mutta isokokoisempiin kukkiin kuin siankärsämö.