Luonnonvaraisen palsternakan (Pastinaca sativa) juuri jää pieneksi, mikä houkuttaa syömään sen keväiset versotkin. Palsternakka on, kuten juureskavit yleensä, kaksivuotinen. Pataan päätyy keväällä siis edellisenä vuonna itäneet kasvit.
Palsternakka on Etelä-Suomessa paikoin yleinen. Eurooppalaisesta emigrantista tässä ei ole niinkään kyse, vaan viljelykarkulaisesta.
Palsternakkoja toukokuun toisella viikolla.
Vanhaa kunnon sikuria (Cichorium intybus) tavataan satunnaisesti suurimmassa osassa eteläistä Suomea.
Kasvin juuresta on menneinä aikoina valmistettu Suomessa korvikekahvia. Ranskalainen ei tosin puhuisi korvikkeesta, vaan hienostuneesta juomasta.
Sikuri on monivuotinen kasvi.
Sikuri kukkii loppukesällä.
Peltopähkämön (Stachys palustris) maarönsyjen kärjet turpoavat loppusyksyllä pitkänomaisiksi mukuloiksi. Kookkaimmat näistä jatkavat elämäänsä seuraavana vuonna omillaan tulevina yksilöinä.
Vinkki vasta-alkajalle: jos peltopähkämö haisee, on bongattu lehtopähkämö.
