Hedelmäpuiden alustoja on taannoin käsitelty täällä. Kyseinen esitys liehuu joka suunnalla, eikä tällaisella tyylillä osuta useinkaan mihinkään. 

Seuraavassa tutustutaan sikermään kuvia, joissa keskitytään olennaiseen: miten pitää puun alusta rikkaruohottomana käyttäen ilmaisia, itse kerättyjä materiaaleja.

Materiaaliksi kelpaa kaikki se vihreä ja ruskea (paitsi naapurin Ford Sierra), jota ympäristöstään löytää. 

Käydään asiaan.

 

 

 

 

 

Kesäkuun alku. Edellisvuoden ruohokate on kulunut pois, ja kevään aikana paikalle on ilmaantunut siemenrikkoja.

 

 

 

 

 

Edelleen kesäkuun alku. Paikalle on tuotu neljä kottikärryllistä ruohosilppua, jonka alin kerros muuttuu sateiden jälkeen mustaksi limaksi, joka estää siemenrikkojen kasvun.

Neljä kottikärryllistä ruohosilppua? Mistä tällaisia määriä saa haalittua? Asiaan on paneuduttu täällä.

 

 

 

 

 

Seuraava tapaus. Kesäkuun alku. Puun alle on vuodesta toiseen kerätty muiden puiden leikkuujätteitä. 

 

 

 

 

 

Edelleen kesäkuun alku. Nurmikko on leikattu ja paikalle on tuotu neljä kottikärryllistä ruohosilppua.

Alkukesällä paikalle tuotu nurmisilppu katoaa siis kasvukauden aikana, loppukesästä levitetty ruohosilppu säilyy yli talven.

 

Ja sitten ne puiden lehdet. 

Syksyn lehtien keräämiseen kannattaa suhtautua kuin veneen vetämiseen talviteloille. Itsestään selviä rutiinejahan molemmat ovat.

 

 

 

 

 

Vanhan vaahteran tyveltä on rapsittu turhat pajut ja vadelmat. Lopputulos on viidentoista neliömetrin ala, jolta on helppo kerätä syksyisin lehdet.

 

 

 

 

 

Lehdet voidaan joko varastoida talven yli säkkeihin…

 

 

 

 

 

…tai taivasalle, jolloin ne kannattaa verkottaa, jotta eivät lentäisi keväällä taivaan tuuliin. Kosteista vaahteranlehdistä voidaan muodostaa todella raskaita, pitkään säilyviä levyjä. 

 

Seuraavaksi syksyn lehtien käytöstä

 

 

 

 

 

Lokakuun alku. Puun alusta on hieman ränsistynyt. Paikalle on tuotu kuusenhavuja ja vaahteranlehtiä.

 

 

 

 

 

Vaahteranlehdet on peitetty kuusenhavuilla.

 

 

 

 

 

Seuraavan vuoden maaliskuun loppu.  

 

 

 

 

 

Toukokuun alku. Neulasensa varistaneitten havujen lomassa pilkottaa jotain vihreää.

 

 

 

 

 

Tarkempi syynäys paljastaa, että kyseessä on kourallinen kiurunkannuksia. Sinnikkäinä mukulakasveina ne ovat pystyneet läpäisemään vaahteranlehtien muodostaman levyn. Muita kasveja ei näy.

 

Vielä yksi tapaus…

…jossa aluksi ympäröidään puu käyttäen käytöstä poistettua myyräverkkoa. Verkko on leikattu viidentoista sentin viipaleiksi.

 

 

 

 

 

 

 

Myyräverkon palaset on asetettu pystyyn. Tämän jälkeen ne voidaan tukea oksanpätkillä.

 

 

 

 

 

Näin syntyvä kokonaisuus näyttää tältä.

Tässä välissä on hyvä muistaa, että puun tyvi pitää aina käsitellä perusteellisesti. 

 

 

 

 

 

Esillä on puoliksi halkaistu pahvinpala, joka on kiinnitetty puun tyvelle parilla oksanpätkällä. 

 

 

 

 

 

Lopuksi täytetään kehikko lehdillä. 

Seuraavana vuonna voidaan poistaa verkon viipaleet, jotta ne eivät haittaisi nurmikon leikkuuta. Verkon palaset varastoidaan.