Nurmikon hyödyllisyyttä arvioitaessa on hyvä kuvitella taustalle tilanne, jossa jo olemassa olevan nurmikon tilalla kasvaisi jotain muuta kuin lyhyenä pidetty heinäkasvusto.

Silmiinpistävin ero nurmikolla ja ”jollain muulla” kasvustolla on se, että nurmikolta voidaan kerätä hyvinkin paljon silppua.

Merkittäväksi nouseekin kysymys siitä, onko aikaansaatu silppumäärä ollut vaivan väärtti.

Keruun kannalta optimaalisissa oloissa koneen leikkuuleveys on mahdollisimman tehokkaassa käytössä. Tämä onnistuu vain suorassa ajossa, jossa ei jouduta väistelemään puutarhatonttuja ja jossa ajosuunta vaihtuu mahdollisimman harvoin.

Avoimella nurmikentällä silpunkeruu on siis aina tehokasta.

Eräs koejärjestely 

Seuraavassa on käytössä ollut kahdeksan vuotta vanha suurimmasta päästä oleva keräävä ruohonleikkuukone. Sikäli kuin koeajaja ymmärtää, niin merkillä ei ole ollut asiassa ratkaisevaa merkitystä.

Koneella on leikattu nurmikkoa kunnes kone on sammunut polttoaineen loputtua. Tämän jälkeen on tankkiin kaadettu täsmälleen yksi litra alkylaattibensaa, ja itse koe on alkanut.

Miten pitkään kyseinen, timmissä kunnossa ollut kone on paukkunut yhdellä litralla bensaa ei ole pystytty tarkkuudella määrittelemään, sillä tehokkaaseen silpunkeräämiseen kuuluu, että konetta ei käytetä kuin motorisoitua kottikärryä. Silppusäiliön täytyttyä on kone sammutettu ja silppu tyhjennetty strategisesti sijoitettuihin kottikärryihin.

Vaihtoehtoisesti on silppusäiliö sisältöineen kannettu keräyspaikkaan.

Keräyspaikka.

Kaikki yhdellä litralla aikaansaatu silppu on kerätty samaan kehikkoon, joka on muodostettu neljästä maahan lyödystä halkaistusta laudasta. Pystyrimat on liitetty toisiinsa neljällä vaakarimalla ja yhtä monella liimapuristimella.

Kehikon pinta-ala on tasan yksi neliömetri ja näin voidaan yhdellä silmäyksellä todeta miten paljon silppua on saatu kerättyä yhdellä litralla polttoainetta.

Näinhän siinä kävi. Silppua on reilusti enemmän kuin kuutiometri.

 

 

 

 

Koe kesti kaksi tuntia, ja voidaan varovasti arvioida, että puolet tästä ajasta on ollut leikkuuajoa, puolet silpun siirtämistä kehikkoon.

Nykyaikaiset keräävät ruohonleikkurit on varustettu perinteisen narukäynnistimen lisäksi myös kätevillä vipukäynnistimillä. Nämä ovat suureksi avuksi (tehokkaassa) silpun keruussa.

Silpun käyttö

Nurmisilppu on liian arvokasta kompostiin vietäväksi sillä se soveltuu siemenrikkojen nujertamiseen samalla kun se estää niiden itämistä. Juuririkkojen, siis maassa lymyävien monivuotisten kasvien juurista esiin pomppaavien kasvustojen niittaamiseen silppu ei käy. Sellaisen silppumäärän käyttäminen kuin tällainen menettely vaatisi, tuottaisi jo uusia ongelmia.

Kesäkuu. Edellisvuoden silppu on kadonnut jonnekin.

 

 

 

 

Elokuu. Alkukesän silppusatsin läpi on mm. jokin virna kasvanut läpi.

 

 

 

 

Sama elokuu. Asia on korjattu silpulla.

 

 

 

 

Sivulleen heittävillä ruohonleikkureilla voidaan silppua jossain määrin kohdistaa.

Vastaistutetun päärynäpuun alustaa on kierretty sivulle heittävällä leikkurilla. Kiertokäyntejä kertyy kasvukaudessa vain viitisen kappaletta, eikä näin aikaansaatu silppumäärä valitettavasti riitä. 

 

 

Varsinkin vanhat koivut tiputtelevat lehtiään verrattain aikaisessa vaiheessa. Tuuli vie helposti mennessään tällaisen silpun.

 

 

 

Silppua ei voida varsinaisesti varastoida. Jätesäkkiin kerätyn silpun lämpötila nousee bakteerien toimesta iltaan mennessä yli viidenkymmenen asteen. Kolmessa (kesä)päivässä silppu muuttuu limaisiksi klimpeiksi.