Suomen luonnossa tavataan tusinan verran maksaruohoja, joista alkuperäinen isomaksaruoho (Sedum telephium) on se olennainen ruokakasvi. Tarkkaan ottaen Suomessa kasvaa kolme isomaksaruohon ala-lajia, joista kaksi on alkuperäistä, kolmas tuontitavaraa.

Alkuperäisten isomaksaruohojen kohdalla voidaan puhua ”läntisistä” ja ”itäisistä” alalajeista.

”Läntinen” isomaksaruoho (S. telephium ssp. maximum) kasvaa ”itäistä” serkkuaan kookkaammaksi, ja sen lehdet sijoittuvat varteensa useimmiten kierteisesti.

”Itäinen” vahamaksaruoho (S. telephium ssp. ruprechtii) jää varreltaan vähäisemmäksi, ja sen vastakkaiset lehdet ovat ehytlaitaisempia kuin ”läntisen” isomaksaruohon.

Etelä-Suomessa samoileva tapaa taatusti näiden kahden alalajin risteytymiä.

Jaha. Kesäkuun alussa tavatulla isomaksaruoholla on tylppähampaisia lehtiä, joiden lehtiasento on kierteinen. Melko ilmeinen lännen kasvatti siis.

Lue loppuun →

Täpläapinankukka (Mimulus guttatus) on Pohjois-Amerikasta alun perin kotoisin oleva koristeperenna, joka on vaatimattomassa määrin hipsinyt Suomessa omille teilleen. Kasvi viihtyy kosteikoilla.

Vihreät pilkut ovat täpläapinankukan siementaimia. Punainen pampula on nuppineulan pää.

Lue loppuun →

Suomessa tavataan neljä takiaislajia. Alkuperäinen, silmälläpidettävä lehtotakiainen (Arctium nemorosum) jätetään seuraavassa rauhaan kasvamaan Hangonniemelle ja Ahvenanmaalle. Tarkastelun kohteeksi pääsevät ne kolme muuta lajia, jotka ovat vapaata riistaa.

Seittitakiainen (A. tomentosum), isotakiainen (A. lappa) sekä pikkutakiainen (A. minus) ovat kaikki kaksivuotisia kasveja. Luonnonvaraisia lehtivihanneksia hyödyntävä oppii kyllä helposti tunnistamaan kukkivat yksilöt, mutta näiden hyödyntäminen keittiössä ei enää tässä vaiheessa ole ajankohtaista.

Takiaiset kasvavat usein traktorin renkaanjäljissä ja näiden läheisyydessä, siis peltojen pientareilla ja metsäteiden varsilla. Keruun kannalta tällaiset kasvupaikat saattavat osoittautua ongelmallisiksi.

Vasemmalla hernepeltoa, oikealla kellertäviä isotakiaisia. Merkillinen väritys lienee seurausta takiaisten lehdille joutuneista kasvinsuojeluaineista.
Lue loppuun →