Keväällä pistettäviksi aiotut viiniköynnöksen pätkät voidaan kerätä talteen loppusyksyllä/alkutalvella ja säilöä maakellarissa kevääseen. Näin kannattaa toimia jos kyse on avomaalla kasvavista köynnöksistä, joita pitkään kestävät paukkupakkaset vaurioittavat.
Lokakuun viimeisellä viikolla on avomaa-materiaali tuotu työpöydälle.
Silmut sijaitsevat lehtiarpien yläpuolella. Tämä on hyvä muistaa.
Pistokaspätkien päitä on dipattu sulaan mehiläisvahaan. Välttämätöntä tämä ei ole, mutta toimenpide synnyttää kivasti vaikutelman siitä, että tiedetään mitä ollaan tekemässä.
Pistokkaat säilötään talveksi kahdella tapaa.
Tapa 1. Pätkät laitetaan maakosteaan turve-hiekkaseokseen. Pistokkaitten molemmat päät on vahattu.
Tapa 2. Pätkät on pistetty pyöreään ruukkuun. Näiden pätkien alapäitä ei ole vahattu.
Näin siis yhden päivän aikana lokakuun lopulla. Sekä laatikko että pyöreä ruukku viedään seuraavaksi maakellariin.
Seuraava kevät
Vajaan viiden kuukauden kuluttua haetaan tavara maakellarista päivänvaloon. Laatikossa talvehtineet pätkät (joilta tässä vaiheessa saksitaan vahatut alapäät pois) on pistetty neliskulmaiseen ruukkuun, syksyllä pyöreään ruukkuun pistetyt pätkät jatkavat rauhassa eloaan.
Maaliskuun toisella viikolla molemmat ruukut on nostettu keittiönpöydälle. Ruukkujen ylle on viritetty muovia.
Kaksi viikkoa myöhemmin alkaa tapahtua.
Huhtikuun kolmannella viikolla tarkastetaan juuret. Vasemmalla on pyöreästä ruukustaan nostetut instant-pistetyt pätkät, oikealla turpeessa talvehtineet pätkät, jotka on nostettu neliskulmaisesta ruukustaan.
Ruukutusvaiheessa ei enää piitata siitä missä pistokkaat ovat talvensa viettäneet. Esillä kolme pätkää, joilla keskikokoiset juuret.
Hävikin määrä, eli niiden pätkien osuus, jotka eivät suostuneet tekemään juuria oli tällä kertaa siedettävät 20%. Molempien menetelmien voidaan sanoa toimineen yhtä hyvin.
Tyylipisteet kerää tietysti menettely, jossa pistokkaat pistettiin pyöreään ruukkuun lokakuun lopulla.
