Ammattimaisessa pistokaslisäyksessä pyritään tehokkuuteen mitä tilan- materiaalin- ja ajankäyttöön tulee. Kotipuutarhuri pääsee vähemmällä, mutta hänen kannattaa olla tietoinen ammattilaisten konsteista, vaikkei niitä hyödyntäisikään.
Seuraavassa tutustutaan erääseen menettelyyn, jonka juju piilee siinä, että se helpottaa juurtuneitten taimien ruukutusta.
Aivan aluksi viipaloidaan käytetty jätesäkki. Lue loppuun
Viiniköynnökset, kuten kaikki muutkin köynnökset, juurtuvat surutta. Vastuu onnistumisesta ei kovin paina, jos kyseessä on vain kourallinen näitä. Pelin panokset nousevat, kun pihaan ajaa pakettiauto, jolla on haettu puolalaiselta ammattitarhalta kovalla valuutalla ostettua lisäysmateriaalia.
Huhtikuun keskivaihe. Lähetys on kääritty auki.
Aluksi on paikallaan todeta, että taivukaslisäys muistuttaa pistokaslisäystä vain sikäli, että molemmissa menetelmissä saatetaan maan kanssa kosketuksiin osa versoa tai oksaa, joille näin ei olisi käynyt, ellei joku olisi päättänyt ryhtyä lisäämään kyseistä kasvia.
Tästä huolimatta käsillä oleva artikkeli on julkaistu ”Pistokkaat”-kategoriassa, koska tämä on modernisti ilmaistuna käyttäjäystävällistä. Kysehän on puuvartisten kasvien suvuttomasta lisäyksestä, jota voidaan harjoittaa kotioloissa.
Taivukaslisäystä harjoittavat itse asiassa niin kotipuutarhurit kuin itse puuvartiset kasvitkin. Oksa, joka syystä tai toisesta on painunut maahan kiinni, juurtuu siinä kuin varsinainen pistokaskin. Juurtumisen innokkuus ja ripeys riippuvat molemmissa tapauksissa lajeista.
Asiassa vaikuttavat myös lämpötilat ja se, riittääkö juurtumiskohdan päälle kasaantunut multa pitämään yllä tasaista kosteutta.
Kuten arvata saattaa, köynnökset ja hyvin lamoavat pensaat ovat suorastaan erikoistuneet valtaamaan alaa tällä tavoin.
Heisiangervon on annettu kymmeniä vuosia touhuta omiaan. Pensaan kunnostustöissä on maasta repäisty juurtunut verso, josta on leikattu esiin mielenkiintoiset osat, nimittäin versojen kohdalla kehittyneet uudet juuret. Lue loppuun