Aihearkisto: Muuta kiinnostavaa

Viinimäkikotilo

Muutamien vuosien välein mediat raportoivat jossain päin Suomea havaitusta epäilyttävän kookkaasta nilviäisestä. Löydetty nilviäinen osoittautuu aina viinimäkikotiloksi (Helix pomatia).

Olioita tuotiin katoliseen Suomeen munkkien paaston aikaiseksi särpimeksi sellaiset viitisensataa vuotta sitten. Nilviäiset eivät ymmärtäneet reformaation päälle ja jäivät roikkumaan mestoille. 

Asiaa on vaikea tapauskohtaisesti todentaa, mutta muuhun ei juuri voida päätyä kuin siihen, että Suomessa esiintyvät viinimäkikotilot ovat pääosin näiden jälkeläisiä. Tsemppiä tämä on kyllä heiltä vaatinut. 

Sitä toista vaihtoehtoa, että vastaan tulevat viinimäkikotilot (tai niiden jälkeläiset) olisi kipattu luontoon kotiloharrastukseensa kyllästyneiden toimesta, ei voida sivuuttaa. 

Viinimäkikotilo on kirjaimellisestikin harvinaista herkkua. 

On siis yllättävää törmätä tähän kotiloon kotinurkillaan, tässä tapauksessa Kirkkonummen halki kulkevan Kuninkaantien liepeiltä. Löytöpaikan välittömässä läheisyydessä ei näy keskiaikaisten luostareitten raunioita, mutta viereinen parkkipaikka tuntuisi kyllä vihjaavaan tiettyyn suuntaan mitä kotilon provenienssiin tulee. 

Kotilo havaitaan keskellä kesää auringon paahteessa väsähtäneeltä sammaleelta. Kotilo on ollut ylittämässä tätä mätästä, mutta on joutunut keskeyttämään uskaliaan hankkeensa paahteen käytyä liian rasittavaksi. Näin käydessä kotilot jäävät niille sijoilleen ja erittävät suuaukkonsa (tai ”jalkapohjansa”) suojaksi kosteuden haihtumista estävän kalvon. Matka jatkuu illemmalla, kun ilmankosteus pääsee nousuun.    

Kotilo on kietaistu muovipussin riekaleeseen, jotta toipuminen edistyisi. Seuraavassa matkataan kotiin. 

Kotiloa tullaan tästedes kutsumaan Jalmariksi. 

 

 

 

 

 

Jalmari on selvästikin kiintynyt leipäpussin muovikääreeseen, jolta sitä ei sovi repiä irti. Kotilo tietää paremmin kuin kukaan muu, milloinka kannattaa irtautua kääreestä.

 

 

 

 

 

Työpöydälle on tuotu materiaali, josta rakentaa Jalmarille sopiva kesäasumus.  

Pakettimehiläisten kuljetuslaatikko tarjoaa seinät ja lattian, sisustukseen tarvitaan pari kiveä, laudanpätkä, kourallinen soraa ja heinätuppaita juurineen. 

 

 

 

 

 

Asumus on nostettu irtisahatulle saavinpohjalle, johon kaadettu vesi pitää ruohotuppaat kasvussa.

Kahden kiven päälle nostettu laudanpätkä tarjoaa täyden varjon, jonne paeta auringonpaahdetta.

 

 

 

 

 

Muovikääreestään Jalmari luopuu vasta sitten, kun on saavuttanut nestetasapainonsa.

Jalmarille tarjotaan lehtipuitten lehtiä, luonnonkasvien versoja ja jopa kaupan salaattia. Mikään muu ei kelpaa kuin voikukan lehdet, joihin Jalmari syö vuorokauden aikana kymmenkunta reikää.

Kotilonsa rakennusmateriaaliksi Jalmari tarvitsee kalkkia. Paikallaan on siis jauhaa tarjolle munankuoria.

 

 

 

 

 

Lusikalla murskaksi hierottua kananmunan kuorta.

 

 

 

 

 

Jalmari kiihdyttää. Esillä kaikki neljä tuntosarvea.

Loppukesällä päädytään siihen, että Jalmari on kesäetana.

 

 

 

 

 

Jalmari, melkein kalmari, on tuotu takaisin tutun parkkiksen liepeille.

Voidaan toivoa, että Jalmari löytää kavereita, joille kertoa ihmeellisestä seikkailustaan. Paikasta, jossa kalkki virtasi vapaana ja johon joka aamu ilmestyi kaksi tuoretta voikukanlehteä. Paikasta, jossa kaikki kehuivat sitä.

Viinimäkikotilo kuuluu vieraslajeihin. Karkeasti ottaen nämä voidaan jakaa kahteen ryhmään: toisaalta todella rasittaviin elintilaa alkuperäisiltä eliöiltä vieviin (vrt. espanjansiruetana), ja toisaalta hupsuihin satunnaisesiintyjiin. Viinimäkikotilo kuuluu viimeksimainittuun ryhmään.

 

Voimallista sniidailua

Kaupasta ostettu kukkakaali koostuu kukinnosta sekä aluslehdistä. Jos katsoo, että aluslehdet ovat yhtä kiinnostavia kuin varsinainen kaali, niin kannattaa jatkaa lukemista.

 

 

 

 

 

Kukkakaalin aluslehdet, jotka useimmiten siirretään suoraan roskiin.

Lue loppuun

Makki ja virtsa puutarhassa

Virtsa on oivallinen typpilannoite. Aikuinen ihminen tuottaa tätä asiallista hyödykettä nelisensataa litraa vuodessa. Veden osuus on 95%, kiinteän aineen osuuden muodostaa pääasiassa typpi (N), fosfori (P) ja kalium (K). Ihmisen vuoden aikana tuottama virtsa sisältää siis muutaman kilon typpeä.

Tämä siis virtsasta, jota on kätevä käsitellä, ja joka käytännöllisesti katsoen steriloi itsensä säilytyksen aikana, jolloin sen pH nousee patogeeneille sietämättömäksi. Tällä seikalla on huomattava merkitys maanviljelyssä, jossa katsotaan, että puolen vuoden varastointi riittää. Asiassa vaikuttaa tietysti varastoinnin aikainen lämpötila.

Makki, siis ihmisperäinen uloste, on hieman kimurampi juttu. Ensinnäkin se sisältää ratkaisevasti vähemmän kasvien tarvitsemia pääravinneaineita kuin virtsa. Tavara koostuu bakteereista, suoliston eritteistä ja sulamattomasta ruoasta. Tavara on suttuista.

Päädytään siihen, että makin ja virtsan erottaminen toisistaan on järkevä ajatus. Värkkejä, joilla tämä onnistuu, löytyy kyllä. Seuraavassa ei erikseen mainita minkään valmistajan markkinoimaa tuotetta, vaan tyydytään toteamaan, että nämä löytyvät (rauta)kaupan hyllyiltä. Valmiin paketin muodostaa lämpöistuin, suppilomainen erotteluosa sekä virtsaletku.

 

Itse huussi

Huussi voidaan kliinisesti määritellä sateilta suojatuksi paikaksi, jossa makki erotetaan virtsasta. Seuraavassa yksi variaatio teemasta.

 

 

 

 

 

Rakennelman perustana toimii neljä maahan kaivettua sähkötolpan pätkää. Huomio kiinnittyy kahteen rei’itettyyn muovitynnyriin, joissa makin jälkikompostointi on käynnissä. Tähän palataan.

Huussin kattona toimii läpinäkyvä pleksilevy, joka lepää kumisten eristenauhojen päällä. Ikkunoita ei siis ole, mutta katon läpi voi tiirailla tähtiä. Lautavuoraus on säänpuolelta käsitelty tärpätti-tervaseoksella (puolet kumpaakin). Kalusteet, siis istuin sekä tälle johtava askelma, ovat kahdentoista millin vesivaneria.

Lue loppuun