Liljakasvien heimoon (Liliaceae) kuuluu sen verran monta sataa lajia, että olisi yllättävää, ellei joukosta löytyisi niin kuolettavan myrkyllisiä, ihmisravinnoksi muuten vaan kelpaamattomia kuin arvokkaita ruokakasvejakin.

Seuraavassa keskitytään Etelä-Euroopasta kotoisin olevaan ruskoliljaan (Lilium bulbiferum) sekä Kauko-Idästä kotoisin olevaan tiikerililjaan (L. lancifolium).

Molemmat ovat alkuperäisillä esiintymisalueillaan perinteisiä ruokakasveja. Suomessa ne ovat perinteisiä koristekasveja, jotka toisinaan karkaavat perennapenkeistä. Ruskolilja löytyy nykyään Suomen luonnonvaraisten kasvien luetteloista, tiikerililja tulee seuraamaan perässä.

Trenditietoisessa sekametsässä kasvaa nykyään ruskoliljoja.

  Lue loppuun →

Hernekasvien heimoon (Fabaceae) kuuluva kahviherne (Cicer arietinum) on siinä määrin maatiaistekniikalla jalostettu viljelykasvi, ettei sitä tavata laisinkaan luonnosta. Aikaa tähän jalostustyöhön on kulunut tuhansia vuosia.

Viljelyssä on useita kantoja, joista merkittävämmät ovat nimeltään Desi ja Kabuli. Näistä edellinen yleensä jauhetaan, jälkimmäistä, isommankokoista Kabulia sekä jauhetaan että syödään sellaisenaan. Luunväriset Kabuli-tyyppiset kannat ovatkin tuttuja suomalaisille.

Kahviherne on yksivuotinen kasvi. Tropiikissa viljelijä saattaa pitää tätä asianlaitaa viljelyä rajoittavana tekijänä. Reippaitten vuodenvaihteluitten maissa kuten Suomessa, jossa esiintyy routaa, kasvin yksivuotisuus on viljelyn ehto. Tämä tietysti edellyttäen että kasvukauden pituus muutoin riittää. Asiassa auttaa suuresti se että kahviherne ei ole mikään arka kasvi.

Seuraavassa koeviljellään kahta kahviherneenkantaa. Ensimmäinen, lajikenimeltään ’Principe’, on hankittu siemenliikkeestä. Toinen, josta tullaan käyttämään nimitystä ”gogreen” , on ruokakaupasta ostettua bulkkitavaraa. Periaatteessa on täysin mahdollista että kyse on samasta kannasta. Tausta-ajatus ruokakaupasta ostettujen herneitten kohdalla on kuitenkin yksinkertainen: jos kerran kaikki kuivatut kahviherneet voidaan idättää, niin ne voidaan myös (?) kasvattaa satoa tuottaviksi kasveiksi.

Käytännössä molemmat siemenerät toimivat samaan tapaan avomaalla. ’Principen’ siemenjälkeläiset löivät hanskat tiskiin aikaisemmin kuin ”gogreen”.

Huhtikuun alku. Vasemmalla ”gogreen”, oikealla ’Principe’. Siemenet on kylvetty kolme viikkoa aikaisemmin.

Lue loppuun →

Tilattaessa ”Salsa Verdeä” välimeren pohjoispuolen maissa saa ravintolassa eteensä kylmän kastikkeen/lisukkeen, joka sisältää hienoksi pilkottua lehtipersiljaa, minttua, basilikaa ja muita yrttejä. Seosta on useimmiten maustettu soseutetuilla kapriksilla ja anjovisfileillä.

Jos taas sattuisi esittämään saman tilauksen Mexikossa, niin pöytään tuotaisiinkiin salsakastike, jossa tomaatit on korvattu tomatilloilla.

Seuraavassa keskitytään viimeksimainittuun ja aloittaa sopii perusraaka-aineen, tomatillon (Physalis ixocarpa) viljelyn. Lajike on ’Toma Verde’.

Tomatillon taimet ovat huhtikuun alussa venyneet ikävästi ikkunalaudalla. Tässä vaiheessa, kuten on tehty vuodesta toiseen, on jälleen kerran harkittu lisävalon asentamista.

Lue loppuun →