Erikoisemmat ruokakasvit. Varjolilja

Ruskolilja, tiikerililja sekä varjolilja ovat ne ns. vanhan ajan perusliljat. Kestävinä perennoina ne puolustavat edelleen paikkaansa suomalaisissa puutarhoissa.

Kaksi ensin mainittua on syöty täällä, seuraavassa keskitytään Euraasiasta kotoisin olevaan varjoliljaan (Lilium martagon). 

 

 

 

 

 

 

 

Varjolilja on tuttu näky perinnepuutarhasta.

Varjoliljaa lisätään siemenistä ja (sivu)sipuleista. Siemenistä kukkaan kestää viitisen vuotta. 

 

 

 

 

 

Varjoliljan siemeniä on otettu talteen syksyllä 2018, jolloin ne on samantien kylvetty.

 

 

 

 

 

Keväällä  2020 on maan päälle ilmaantunut muutama ujo lehti. ”Välivuoden”, siis vuoden 2019 aikana on mullan suojissa kehittynyt riisinjyvän kokoinen sipuli. 

 

 

 

 

 

Noin neljävuotias varjoliljan sipuli on tuottanut sivusipulin.

Käy ilmi, että varjoliljan multainen sipuli hajoaa puhdistettaessa kynsiksi. Sipulia ei siis ole voitu paahtaa kokonaisena. 

 

 

 

 

 

Varjoliljan irralliset kynnet on pyöräytetty paistinpannulla.

Varjoliljan sipulin kynnet ovat mureita. Maku on miellyttävä ja mieto, jälkimaussa  on tummahkoa tvistiä.

Luonnonvaraisten rusko-, tiikeri- sekä varjoliljan sipulit ovat luontaisilla esiintymisalueillaan perinneruokaa. Modernit näistä peruslajeista jalostetut hybridit eivät yllä tähän. Sillä silmällä liljojaan tarkastelevan sopii muistaa tämä.

 

Kerro toki muillekin...Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Share on RedditShare on TumblrPin on PinterestShare on LinkedIn