Seuraavassa kasvatetaan yksivuotista tarhaportulakkaa (Portulaca oleracea ssp. sativa).  Kyseessä on jaloste. Kasvin luonnonvarainen, alkuperäinen ”perusmuoto” kasvaa Välimeren maissa ja pitkin Euraasiaa: alueilla, joilla sitä on perinteisesti hyödynnetty. Tätä ”villiä” perusmuotoa, jota kutsutaan vihannesportulakaksi (P. oleracea) tavataan toisinaan yllättävää kylläkin, Suomenkin luonnosta. 

 

 

 

 

 

Tarhaportulakan lajike ’Grüner’ itää avomaalla touko- kesäkuun vaihteessa. Kesäkuun toisella viikolla ollaan jo pitkällä.

 

 

 

 

 

 

 

Sadonkorjuuseen voidaan ryhtyä juhannuksen tienoilla.

 

 

 

 

 

Tyypillinen keskikesän saalis. Kasvia voidaan surutta verottaa syksyyn asti, sillä kunhan lämpöä riittää, niin portulakat versovat innokkaasti.

 

 

 

 

 

Kukkanuput ilmaantuvat heinäkuun lopulla.

Tarhaportulakan keltaiset kukat avautuvat varhain aamulla sulkeutuakseen saman tien. Aamu-uniset voivat vain olettaa, että näin on.

 

 

 

 

 

Siementen keruuseen päästään useimmiten jo elokuun lopulla.

Portulakat syödään kokonaan, sillä varret eivät kuiduunnu liikaa.

 

 

 

 

 

Tarhaportulakan sormenpaksuiset varret voidaan vaikka säilöä etikkaan.

 

 

 

 

 

Tarhaportulakkaa voidaan myös vokata.

 

 

 

 

 

Lokakuun hallayöt paleluttavat kasvustot. Tässä vaiheessa voidaankin pilkkoa koko maanpäällinen komeus pakastimeen.

Tarhaportulakan kurkunomaisessa perusmaussa on hapan vivahde.