Yksivuotinen punaparsamaite (Tetragonolobus purpureus), josta Viljelykasvien nimistö käyttää tieteellistä nimeä Lotus tetragonolobus, on kotoisin Välimeren suunnalta. Kasvia kutsutaan myös punaparsaherneeksi.

 

 

 

 

 

Punaparsamaitteen siemenet itävät avomaalla toukokuun puolella. Kuva toukokuun viimeiseltä viikolta.

 

 

 

 

 

Kesäkuun ensimmäisellä viikolla punaparsamaitteet haarautuvat.

 

 

 

 

 

Kesäkuun viimeisellä viikolla punaparsamaitteet kukkivat. Kyllä tämä jokin hernekasvi selvästi on.

 

 

 

 

 

Heinäkuun toisella viikolla kerätään kaikki 2-3 senttiset, raa’at palot, jotka keitetään. Palkoja joudutaan keräämään vähintään kerran viikossa.

Alle kolme senttiset palot maistuvat vallan mainioilta, yli kolme senttiset melko kamalilta. Tästä seuraa että punaparsamaite ei ole kovinkaan tuottoisa kasvi, vaikka sitä viljelläänkin kaupallisesti pitkin eteläisempää Eurooppaa.

Punaparsamaite ehtii, ainakin Etelä-Suomessa, tuottamaan itämiskykyisiä siemeniä. 

Nimitys ”punaparsaherne” on sikäli osuva, että kasvin keitetyt palot maistuvat niin parsalta kuin herneeltäkin.