Monivuotinen syyspäivänhattu (Rudbeckia laciniata) on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Täysin vakiintumattoman sanonnan mukaan kyseessä on ”inkkariasteri”. Toimitus pahoittelee tätäkin ylilyöntiä.

Muistin virkistykseksi: puutarhojen miehenmittaiset syyspäivänhatut, joiden hurjasti kerrotut kukat ovat (puoli)pallomaiset, ovat jalosteita, joita kutsutaan ”kultapalloiksi”. Tässä yhteydessä käsitellään syyspäivänhatun perusmuotoa.

Toukokuun toisella viikolla syyspäivänhattu on ehtinyt melko pitkälle.
Lue loppuun →

Tähtihyasintit (Camassia) ovat yleisiä Pohjois-Amerikan tasankojen kasveja, joita preerioiden alkuperäiskansat pitivät suuressa arvossa. Useissa tapauksissa voidaan jopa puhua niiden ruokahuollon yhdestä kulmakivestä. Kasvin varsinainen syötävä, maanalainen osa ei ole hirmuisen iso, mutta tähtihyasintit pystyvät hurjiin massaesiintymisiin.     

Tässä artikkelissa keskitytään Suomen puutarhoistakin jossain määrin tuttuun sinitähtihyasinttiin (C. quamash). Laji kuuluu sukunsa perusteellisimmin hyödynnettyjen ruokakasvien joukkoon.

Ruotsalaiset menevät suoraan asiaan käyttämällä kasvista nimitystä ”ätlig stjärnhyacint” (suom. ”syötävä tähtihyasintti”). Nimitys on tosin diskriminoiva, sillä kaikki tähtihyasintit tarjoavat särvintä.

Sinitähtihyasintit ovat aikaisin liikkeellä. Kuva huhtikuun kolmannelta viikolta.

Lue loppuun →

Kaikki Hostat, siis kuunliljat, ovat syötäviä. Varsinaisia lajeja löytyy maailmalta useita kymmeniä, jalostettuja lajikkeita taas useita satoja. ”Ruokakasveiksi” jalostetuista lajikkeista kuuluisin lienee Japanin Sagaesta kotoisin olevan jättikuunliljan (H. fluctuans) jaloste ’Sagae’. Jättikuunliljan ”koristemuotoa” viljellään Suomessakin.

Seuraavassa syödään jokapaikan peruskuunliljaa, eli sinikuunliljaa (H. sieboldiana). Kasvi on hautausmaitten ehkä yleisin koristeperenna.

Sinikuunlilja arkisessa aherruksessaan.
Lue loppuun →