Aihearkisto: Erikoisemmat ruokakasvit

Erikoisemmat ruokakasvit. Sinitähtihyasintti

Tähtihyasintit (Camassia) ovat yleisiä Pohjois-Amerikan tasankojen kasveja, joita preerioiden alkuperäiskansat pitivät suuressa arvossa. Useissa tapauksissa voidaan jopa puhua niiden ruokahuollon yhdestä kulmakivestä. Kasvin varsinainen syötävä, maanalainen osa ei ole hirmuisen iso, mutta tähtihyasintit pystyvät hurjiin massaesiintymisiin.     

Tässä artikkelissa keskitytään Suomen puutarhoistakin jossain määrin tuttuun sinitähtihyasinttiin (C. quamash). Laji kuuluu sukunsa perusteellisimmin hyödynnettyjen ruokakasvien joukkoon.

Ruotsalaiset menevät suoraan asiaan käyttämällä kasvista nimitystä ”ätlig stjärnhyacint” (suom. ”syötävä tähtihyasintti”). Nimitys on tosin diskriminoiva, sillä kaikki tähtihyasintit tarjoavat särvintä.

 

 

 

 

 

 

 

Sinitähtihyasintit ovat aikaisin liikkeellä. Kuva huhtikuun kolmannelta viikolta.

Lue loppuun

Erikoisemmat ruokakasvit. Sinikuunlilja

Kaikki Hostat, siis kuunliljat, ovat syötäviä. Varsinaisia lajeja löytyy maailmalta useita kymmeniä, jalostettuja lajikkeita taas useita satoja. ”Ruokakasveiksi” jalostetuista lajikkeista kuuluisin lienee Japanin Sagaesta kotoisin olevan jättikuunliljan (H. fluctuans) jaloste ’Sagae’. Jättikuunliljan ”koristemuotoa” viljellään Suomessakin.

Seuraavassa syödään jokapaikan peruskuunliljaa, eli sinikuunliljaa (H. sieboldiana). Kasvi on hautausmaitten ehkä yleisin koristeperenna.

 

 

 

 

 

Sinikuunlilja arkisessa aherruksessaan.
Lue loppuun

Erikoisemmat ruokakasvit. Sokerijuuri

Kiinasta kotoisin olevaa sokerijuurta (Sium sisarum) ehdittiin viljellä Suomessa melkoisen tovin, kunnes tästä luovuttiin. Luopuminen tapahtui niinä aikoina, kun hevosen lopullisesti korvasi traktori.

 

 

 

 

 

”Syksyllä satoa korjattaessa voi pienemmät juuret erottaa lisäysjuuriksi ja istuttaa ne taas maahan.” Näin toteaa Frans Salosen ja Arvo Haapasen ”Uusi Puutarhakirja” (painovuosi 1944).

Lue loppuun