Aihearkisto: Siiderin valmistus

Vain omenasta 3.3. Annossiideri

Siiderinvalmistuksessa pyritään välttämään hallitsematonta pullokäymistä. Sen vuoksi valmiin juoman on oltava käytännöllisesti katsoen sokeritonta, tai sen hiivakanta nitistetty.

Aktiivisia hiivanjäämiä sekä sokeria sisältävät pullot on säilytettävä niin alhaisessa lämpötilassa, että hiivanrippeet pysyvät kurissa. Jääkaappilämpö riittää nipin napin.

On kuitenkin mahdollista valmistaa siideriä kerta-annos menetelmällä, jossa juomaa valmistuu sitä mukaa, kun sitä omenoista puristetaan.

Kas näin:

Vastapuristetulla omenamehulla täytetty astia varustetaan sulkimella, johon on tehty neulanpiston kokoluokkaa oleva reikä, joka peitetään teipinpalalla.

Astia nostetaan vesihauteeseen, jossa mehun lämpötila saa nousta melkein 30 asteeseen. Pinnalle muodostuu päivän parin mittaan vaahtoa.

Käyminen on käynnistynyt ja teipinpala on siirretty syrjään.

 

 

 

 

 

 

Lue loppuun

Vain omenasta 2.3. Englantilaiset lajikkeet

Perinteisten englantilaisten siideriomenapuitten kasvattamisen Etelä-Suomessa ei tarvitse jäädä päiväunelmaksi. Niiden pärjäämistä Suomessa selvitetään monella taholla.

Useammalla kuin yhdellä taimitarhalla on näitä puita tarkkailussa, ja ennemmin tai myöhemmin niitä tullaan tarjoamaan suurelle yleisölle.

Seikkailunhaluiset saattavat  myös inspiroitua seuraavasta tosielämän tarinasta.

Eräästä englantilaisesta taimitarhasta tilatut perinteiset siideriomenapuut saapuivat kevättalvella 2011 Suomeen, tarkemmin sanottuna Nummelaan. Lähetys piti sisällään kahdeksan lajiketta, yhteensä kaksitoista puuta. Paljasjuuriset taimet oli vartettu M106-perusrungolle, joka on kunnostautunut niin Englannissa kuin pitkin Keski-Eurooppaakin. Tätä perusrunkoa on jossain määrin käytetty Suomessakin, mutta selvää on, että karaistuneempiakin löytyy.

Lue loppuun

Vain omenasta 1.3. Siiderin valmistus.

Limusiidereihin kyllästynyt saattaa innostua palaamaan käymisellä tuotettujen juomien varhaisille juurille.

Vanhat roomalaiset eivät ostaneet viinihiivaa apteekista eivätkä sokeria supermarketista. Heidän käsityksensä mikrobiologian ilmiöistä olivat kylläkin surrealistisia, mutta he tiesivät sekä varpaitten että kantapään kautta hankitun kokemuksen myötä, että murskaamalla viinirypäleitä saavutetaan mielenkiintoisia tuloksia.

Nykymaailma tuntee suuren määrän sokereita ja kartoittaa hiivojen perimää, rypäleet pysyttelevät edelleen siinä, minkä parhaiten osaavat: tuottavat sokereita ja kasvattavat pinnoillaan monia erityyppisiä hiivoja.

Näin on myös omenan laita. Vastapuristettu, melko kylmä mehu valutetaan suoraan käymisastiaan, kannetaan sisätiloihin ja varustetaan vesilukolla.

19

Riittävällä miehityksellä päästään jopa 10 litran tuntivauhtiin.

 

 

 

 

 

 

Lue loppuun