Tällä palstalla on taannoin valmistettu omenasiideriä perinteisin keinoin. Artikkeli löytyy täältä. Perinteisillä keinoilla tarkoitetaan, että on luotettu omenien omiin hiivoihin. 

Seuraavassa pääsevät päärynät samaan mankeliin.

Ensiksi poimitaan ne päärynät.

 

 

 

 

 

Puusta poimitut päärynät huuhdellaan tai sitten ei, pudokkaat huuhdellaan huolellisesti. Poiminnassa on käytetty kumihansikkaita, sillä kuluva kesä on ampiaiskesä eikä päärynän taakse pysty näkemään.

 

 

 

 

 

Jos päärynöitä poimittaessa irtoaa koko hedelmäverso, niin vika on joko poimintatekniikassa tai hedelmien kypsyysasteen arvioinnissa.

 

 

 

 

 

Tämä tällainen ei ainakaan helpota asioita: samasta ’Elokuun päärynä’-puusta löytyy sekä ali- että ylikypsiä hedelmiä.

 

 

 

 

 

Lintujen käsittelemät päärynät kuuluu heti jatkokäsitellä.

 

 

 

 

 

Dramatis personae: ’Elokuun päärynä’, jokin vanha eurooppalainen lajike, ’Ure’,’Kägi Bergamott’, ’Pepi’, ’Moskovskaja’.

Päärynöiden aromit ovat mietoja. Pelkästä päärynästä puristettu mehu on melko pliisua sokerilientä. Ryhtiä (siis hapokkuutta) on tavattu hakea hapokkaista omenista. 

 

 

 

 

 

Kuvassa prässiin päätyvät päärynät. Laatikoiden vasemmalla puolella on kourallinen hapahkoja ’Antonovka 600’-omenia.

Puristusta ei ole suoritettu, kuten yleensä, avokatoksen alla, vaan viherhuoneessa, sillä meneilläänhän on edelleen ampiaiskesä. Makeiden nesteiden kanssa vekslaaminen ulkosalla saattaisi osoittautua kohtalokkaaksi. Reseptiin jouduttaisiin mahdollisesti lisäämään kaneetti ”useita ampiaisia”.

 

 

 

 

 

Hieman ahdastahan tämä on.

 

 

 

 

 

Kuivaksi puristettu päärynämassa siirretään kompostiin tai kipataan nurmikolle amiraaliperhosten iloksi.

Syyskuun alussa puristettu, sisätiloihin siirretty päärynämehu aloittaa käymisen parin päivän sisällä.

 

 

 

 

 

 

 

Oechsle-mittari kertoo, että mehusta löytyy 150gr sokeria/litra. Tämä riittää seitsemään prosenttiin alkoholia, edellyttäen, että koko sokerimäärä muuttuu alkoholiksi.

 

 

 

 

 

Käymisastian kylki viidentenä käymispäivänä.

 

 

 

 

 

 

 

Ensimmäisen kerran lapotetaan lokakuun puolen välin paikkeilla. Tämä tapahtuu viherhuoneessa.

Siideri on siirretty alkutalvella maakellariin kirkastumaan. Lapotuskertoja kertyy marras- joulukuun aikana muutamia. Lopuksi siideri on kaadettu pieniin kanistereihin, jotka sijoitetaan jääkaappiin. Tarkoitus ei ole varastoida siideriä, vaan tutustua näin tuotetun siiderin makuun. Hiivasakkaa on toki poistettu lapottamalla, mutta käymistä ei ole keskeytetty, eikä hiivanrippeitä niitattu.

Tammikuun aikana ei siis osteta keppanaa.

Valittaen on todettava, että satsi on edelleen pliisua sokerilientä, josta sokeri on kadonnut. Alkoholi ei asiassa auta, ja juomaa vaivaa ankea hapottomuus. Tilannetta ei pelasta muu kuin sitruunahapon lisääminen.