Perinteisten englantilaisten siideriomenapuitten kasvattamisen Etelä-Suomessa ei tarvitse jäädä päiväunelmaksi. Niiden pärjäämistä Suomessa selvitetään monella taholla.

Useammalla kuin yhdellä taimitarhalla on näitä puita tarkkailussa, ja ennemmin tai myöhemmin niitä tullaan tarjoamaan suurelle yleisölle.

Seikkailunhaluiset saattavat  myös inspiroitua seuraavasta tosielämän tarinasta.

Eräästä englantilaisesta taimitarhasta tilatut perinteiset siideriomenapuut saapuivat kevättalvella 2011 Suomeen, tarkemmin sanottuna Nummelaan. Lähetys piti sisällään kahdeksan lajiketta, yhteensä kaksitoista puuta. Paljasjuuriset taimet oli vartettu M106-perusrungolle, joka on kunnostautunut niin Englannissa kuin pitkin Keski-Eurooppaakin. Tätä perusrunkoa on jossain määrin käytetty Suomessakin, mutta selvää on, että karaistuneempiakin löytyy.

Kaksi talvea myöhemmin puut kuvattiin loppukesällä 2013 tätä blogia varten. Puut olivat erinomaisessa kunnossa, ja osa niistä tuotti jo satoa. Tästä on kiittäminen sitä, että M106 on puolihillitty perusrunko. Tämän tyyppisille perusrungoille vartetut puut tulevat nopeasti satoikään, tuottavat pienehkön puun, eivätkä vaadi tuentaa. Pienehköllä puulla tarkoitetaan tässä sitä, että puut saatetaan pitää 2-3 metrisinä ilman tylyjä leikkauksia.

Tasan kolmasosa eräästä suomalaisesta siideriomenatarhasta. Photograph by courtesy of Puolakka cider farm.

 

 

 

’Dabinette’ punertumassa. Tyypiltään”Medium Bittersweet”-lajike.

 

 

 

 

’Taylor’s’ punertumassa. Tyypiltään samaten “Medium Bittersweet”-lajike.

 

 

 

 

Varovaisuutta noudattava varttaa ennestään Suomessa testaamattomia puita mahdollisimman nopeasti mahdollisimman talvenkestäville perusrungoille. Näin syntyy ainakin jalo-oksakäteisvarasto, joka on välttämätön perusta perusrunkokokeiluille. Taimistot toimivat näin.

’Michelin’ -lajike on vartettu ’Antonovka’-perusrunkoon. ’Michelin’on tyypiltään ”Medium Bittersweet”. Lajike edustaa ”Bulk”-luokkaa.

 

 

 

Englantilaiset siiderit perustuvat tiettyjen omenalajikkeiden harkittuihin yhdistelmiin, joiden valinnassa painotetaan yhtä tai useampaa lajikkeelle tyypillistä ominaisuutta.

Näitä ominaisuuuksia ovat:

-tanniinipitoisuus

-hapokkuus

-makeus

Tanniinipitoisuutta kuvataan ilmaisulla ”bitter” ja hapokkuutta nimellä ”sharp”. “Sweet” viittaa makeuteen. Perussiiderissä nämä kaikki ominaisuudet ovat läsnä valmiin siiderin maussa.

Suurimmassa osassa käytetyistä lajikkeista löytyy kaikkia kolmea ominaisuutta vaihtelevissa määrin. ”Puhtaat” lajikkeet, joissa vain yksi ominaisuus olisi edustettuna, ovat vähemmistössä. Pienen, mutta tärkeän ryhmän muodostavat myös ”bulk”-luokan lajikkeet, joiden mehut luovat perustan maultaan tiukemmille lajikkeille.

”Syöntiomena” ja ”aito siideriomena” ovat toisensa pois sulkevia käsitteitä. ”Full Bittersharp”-tyyppisiä siideriomenoita käsiteltäessä käytetään suojavarusteita.

Seuraavan linkin kautta löytyy taho, jolla on kokemusta suomalaisista asiakkaista:
www.agroforestry.co.uk./plantorders.html

Siidereitten valmistamiseen perehtynyt huomaa, että oikeanpuoleisen pullon etiketistä käy ilmi hyvin kiinnostava seikka: maailmalta löytyy rikinkestävää siiderihiivaa.