Etikkakärpänen

Kaikkialta maapallolta, missä ei esiinny ympärivuotista lumipeitettä, löytyy mahlakärpäsen heimon (Drosophilidae) edustajia. Suomessa on tavattu puolisensataa lajia, mutta nämä kaikki eivät elä täällä ympärivuotisesti. Sopivien tuulien puhaltaessa niinkin kevyt olio kuin mahlakärpänen löytää itsensä nopeasti ulkomailta.

Kaikkia mahlakärpäsiä kiinnostavat käyneet hedelmät ja mehut, mutta tässä yhteydessä kiinnostavin on etikkakärpänen (Drosophila funebris), joka useamman muunkin mahlakärpäsen tapaan kantaa mukanaan yhtä tai toista etikkabakteerin (Acetobacter) lajia.

Kyseisen bakteerityypin aineenvaihdunnassa alkoholi muuttuu etikkahapoksi aerobisessa (hapellisessa) prosessissa.Viinietikan valmistajan tehtäväksi jää näiden kahden osapuolen, etikkakärpäsen paikalle toimittaman etikkabakteerin ja viinin yhdistäminen samaan astiaan. Lopputulos on viinietikkaa.

Suomessa ei ole välttämätöntä pilaannuttaa trooppisten hedelmien kuoria eikä tilata etikkakärpästen toukkia akvaariokalojen ruokaa myyvistä liikkeistä, vaan etikkakärpäsiä voi pyydystää loppukesästä lähimmästä puutarhasta. Jos tarkoitus on tuottaa omenaviinietikkaa, niin tyylikkäintä on pilkkoa syötiksi muutama kypsä omena kuorineen lasipurkkiin, ripotella sokeria sekaan ja kaataa päälle hieman lämmintä vettä.

‘Pirja’ on elokuun puolessavälissä viipaloitu purkkiin. Omenankuoret ovät tässä yhtä tärkeitä kuin hedelmämalto, sillä hiivat, jotka saavat aikaiseksi mahlakärpäsiä kiinnostavan käymisen, löytyvät kuorien pinnoilta.

Lue loppuun →

Suomen luonnosta kiinnostunutta lämmittää tieto siitä, että maan eteläosissa elelee luonnonvaraisena ja peräti alkuperäisenä kasvi, jota ei voida luokitella muuksi kuin luumuksi. Prunus-suku jakautuu useaan ryhmään, joita ovat mm kirsikat, tuomet ja luumut (luettelo kasvaa sitä mukaa mitä kauemmas Pohjolasta siirrytään). Oratuomi (P. spinosa) asettuu luumujen ryhmään.

Kuten muutkin puuvartiset kasvit, on oratuomi jaksoittaissatoinen. Paria tuskin keskinkertaista vuotta seuraa tyypillisesti yksi hyvä vuosi.

Lue loppuun →

Kasvutapoja

Pensastomaatit, joilla on niin sanottu päättyvä versonkasvu, vaativat useimmiten muutaman tukikepin. ”Varkaita” ei näistä nypitä, mutta kovin tiheätä kasvustoa kannattaa kyllä harventaa, jotta kehittyvät tomaatit saisivat mahdollisimman paljon valoa.

Kasvihuonetomaatit, joitten versonkasvua kutsutaan päättymättömäksi, kasvattavat yhtä kattoon asti ylettyvää rankaa. Ankaralla ”varkaitten” vainoamisella voidaan saavuttaa se, että tomaatit kypsyvät rankansa tietyllä osuudella samanaikaisesti. Näin toimitaan ammattipuolella.

Myynnissä on myös lajikkeitten siemeniä, joista kehittyy kasvutavaltaan kahden edellämainitun perustapauksen välimuotoja.

Kotipuutarhuri joutuu tekemisiin vihreitten tomaattien kanssa kasvi- ja kasvatustavoista huolimatta, sillä loppukesällä yksittäisten tomaattien kypsyminen riippuu säistä, joita ei voida ennustaa viikonkaan päähän.

Hyvänkokoisia vihreitä tomaatteja voidaan kerätä talteen paperipussiin ja jälkikypsyttää huoneenlämmössä ruokakomerossa. Aikaa kuluu tähän muutamia viikkoja.

Lue loppuun →