Suomen luonnosta kiinnostunutta lämmittää tieto siitä, että maan eteläosissa elelee luonnonvaraisena ja peräti alkuperäisenä kasvi, jota ei voida luokitella muuksi kuin luumuksi. Prunus-suku jakautuu useaan ryhmään, joita ovat mm kirsikat, tuomet ja luumut (luettelo kasvaa sitä mukaa mitä kauemmas Pohjolasta siirrytään). Oratuomi (P. spinosa) asettuu luumujen ryhmään.

Kuten muutkin puuvartiset kasvit, on oratuomi jaksoittaissatoinen. Paria tuskin keskinkertaista vuotta seuraa tyypillisesti yksi hyvä vuosi.

 

 

 

 

 

Puutarhakasvina oratuomea näkee harvemmin, syynä lienee sen holtiton sekä juurivesoja raivokkaasti tuottava kesytön kasvutapa. Etsivä kyllä löytää, vaikka näitä pensaita ei myynnissä ole ainakaan yleisesti.

Hedelmälihaa oratuomen luumarjoilla on niin vähäisesti, että koko komeuden voidaan sanoa koostuvan lähinnä isosta siemenestä sekä kuoresta. Viljelyä ajatellen tämä on eräänlainen etu, sillä rastaat jättävät pensaat rauhaan, näitten hedelmiä kun ei juuri kannata nokkia ja siemenetkin ovat turhan suuria nieltäviksi. Asiaan vaikuttaa tietysti se, mitä muuta lokakuussa on tarjolla.

Oratuomen kukkaloistoon vaikuttaa se, että se kukkii jotakuinkin paljaalla oksalla.

 

 

 

 

Lumien sulaessa keväällä oratuomen tyveltä paljastuu metsähiirien rei’iällisiksi jyrsimiä siemeniä. Haaskuuseen hedelmät eivät siis koskaan joudu.

Pakkasen puremissa oratuomen marjoissa on oma erikoinen makunsa, johon kannattaa tutustua. Oratuomen hedelmistä voidaan keittää mehua, ja Suomen elintarviketeollisuus on ainakin menneinä vuosina käyttänyt oratuomea elintarvikevärinä.

Viisi vuotta vanha likööri. Taustalla itse ryteikkö.

 

 

 

 

 

 

Perinteinen hyödyntämistapa on myös liköörin valmistus. Tässä kuten muissakin hankkeissa, joissa  käsitellään Prunus-suvun edustajia, pitää muistaa, että siemeniä ei murskata, nämä kun sisältävät aineita, jotka ihmisen ruoansulatusjärjestelmässä tuottavat hyvin ikäviä happoja. Määrät ovat toki pieniä, mutta sääntö pitää muistaa.

Hedelmien pinta kannattaa kevyesti rikkoa, esim. veitsellä raaputtamalla. Pölysokeria varataan melkein saman verran kuin hedelmiä.

 

 

 

 

 

Alkoholiksi valitaan mahdollisimman väkevä ja neutraali kirkas viina.

 

 

 

 

 

 

Astiaa säilytetään huoneen lämmössä puoli vuotta, jona aikana sitä käännellään viikoittain. Sitten neste siilataan. Kuukauden kestävän jääkaappisäilytyksen jälkeen likööri voidaan dekantoida sakan poistamiseksi.