Uppopaistaa öljyssä voi niin kasvi- kuin eläinkunnan tuotteita. Menettely on nopea ja tuottaa rapean pinnan, koska ruoka-aineet pyöräytetään ennen uppopaistamista joko vehnäjauhoissa tai tähän tarkoitukseen valmistetussa taikinassa, niin sanotussa frityyritaikinassa. Varsinkin ohuet ruoka-aineet, kuten kurpitsankukat, vaativat tällaisen taikinakuoren.

Tärkkelys ja kuuma öljy sopivat hyvin yhteen, ja frittitaikinat ovatkin melkein kaikki vehnäjauhopohjaisia. Ylijääneestä taikinasta voidaan paistaa (hieman mauttomia) räiskäleitä.

Yksinkertaisimmillaan siis näin:

– 2 munaa

– 4 dl vettä

– 5 dl vehnäjauhoja

– suolaa

Lue loppuun →

Etelä-Suomessa kasvatetaan nykyään avomaalla niin aitoviiniköynnöksiä (Vitis vinifera), kuin hybridejä, joissa yhdistyy aitoviiniköynnöksen perimä Pohjoisamerikkalaisiin ja Kaukoidästä kotoisin olevien karaistuneimpien Vitis-suvun edustajien perimään. Tämä jalostustyö on mahdollistanut viiniköynnöksien avomaalla tapahtuvan varmatoimisen viljelyn siirtämisen yhä pohjoisemmaksi.

Vaikka talveksi täysin suojaamatta jätetty köynnös lumettomana talvena paleltuisikin maata myöten, niin se ei tähän kuole, vaan herättää muutaman perusrankansa tyvellä uinuvan silmun, ja meno jatkuu.  Rypäleitä ei juuri tällaisena vuonna muodostu, sillä nämä ilmaantuvat lähinnä talvehtineista silmuista kasvaviin rönsyihin.

1b-vyöhykkeellä avomaalla kasvava ’Zilga’. Kovan kundin maineessa olevan köynnöksen silmut ovat  selvinneet talvesta lumirajan yläpuolella.

Lue loppuun →

Suomessa viljeltävät päärynät voidaan suurpiirteisesti ryhmittää sangen vanhoihin, Keski-Euroopasta kotoisin oleviin hyvin vaativiin lajikkeisiin, kuten ’Flemish Beauty’ ja ’Williams’, sekä myös sangen vanhoihin, melkeinpä näköpiiristä kadonneisiin venäläisiin ’Tonkovjatka’ ja ’Bessemjanka’.

Suomessa viljeltävien päärynöitten korjuukausi on melko lyhyt, kuten useimpien lajikkeitten säilyvyysaikakin. Monta eri lajiketta kasvattava varautuu tarvittaessa pakastamaan varastoon siirapiksi tarkoitettua mehua.

Lue loppuun →