Alkupalat luonnosta 10. Suolasienet ja päivänkakkaraa

Annos näyttää tältä:

 

 

 

 

 

Hyvin hienoksi pilkottuja suolasieniä ja päivänkakkaran lehtiä. Garnityyrinä päivänkakkaran kukkanuppuja sekä maurinkiiltomalvan terälehtiä.

Tässä käytetyt päivänkakkaran lehdet ovat ”kiusatuista” kasveista kerättyjä, siis kasveista, joita on estetty kukkimasta.

 

 

 

 

 

Päivänkakkaran jumbolehtiä.

Menettelyn sivutuotteena syntyy tietysti paljon kukkanuppuja.

 

 

 

 

 

Raakoja päivänkakkaran kukkanuppuja, jotka muuttuvat keitettäessä kirkkaan vihreiksi.

Sekasuolasienien joukkoon on livautettu muutama kanttarelli. Näin siinä toivossa, että ne toisivat pippuria annokseen.

 

 

 

 

 

Sekasientä.

Alkupalan eräänlaisina esikuvina voidaan pitää voileipäpöydän väkevämpiä antimia.

 

Alkupalat luonnosta 9. Rakkolevää ja karhunlaukan sipulit

Annos näyttää tältä:

 

 

 

 

 

Kiehautettu rakkolevä vihertyy. Karhunlaukan sipulit on halkaistu kolmeen osaan. Ainesosat ovat tutustuneet toisiinsa paistinpannulla.

Garnityyrinä keto-orvokin kukkia.

 

 

 

 

 

Raaka rakkolevä maistuu merenrannalta. 

Rakkolevän tekstuuri on nahkean rapea, eikä kiehauttaminen tätä muuta.

 

 

 

 

 

Karhunlaukan sipulit ovat sikäli käteviä, että odottavat kiltisti maan alla, josta ne voidaan noukkia talteen minä vuodenaikana hyvänsä.

Alkupalat luonnosta 8. Pukinparran juuria ja ruskeaa voita

Annos näyttää tältä:

 

 

 

 

 

Keitettyjä pukinparran yksivuotisia juuria sekä ruskeaa voita. Garnityyrinä (iso)vesikrassin kukintoja.

 

 

 

 

 

Kolme keskikokoista pukinparran juurta.

Pukinparta on kaksivuotinen kasvi, kuten melkeinpä kaikki viljellyt juurekset.    

 

 

 

 

 

 

 

Pukinparta on luonteeltaan kulkuri, tästä pitävät huolen siementen lenninhaivenet. Samalla neliömetrillä näkee harvoin useampia yksilöitä. Kuvassa kaksivuotisia, kukkivia pukinpartoja.

(Iso)vesikrassia tavataan satunnaisesti Suomen luonnosta. Varsinainen luonnonkasvi se ei kuitenkaan ole. Ainakaan aivan vielä.