Eksoottiset ruokamukulat. Pikkujamssipapu (Jicama)

Todettakoon heti aluksi, että Etelä-Amerikasta kotoisin oleva pikkujamssipapu (Pachyrhizus erosus) ei Suomessa ehdi avomaalla tuottaa minkäänlaista mukulasatoa. Kyseessä on toki monivuotinen köynnös, jonka mukuloita voi säilyttää yli talven, kunhan muistaa, ettei pikkujamssipapu kestä jäätymistä.

Pikkujamssipapu ei ole erityisen pikkuinen eikä myöskään jamssi. Pavuksi sitä sopii kyllä nimitellä, sillä se kuuluu hernekasveihin (Fabaceae). Palkokasvistahan tässä on kyse, vaikka yksivuotisessa kasvatuksessa ei nähtäisikään sen enempää kukkia kuin palkojakaan. 

Pikkujamssipavusta voidaan syödä vain mukulat. Kasvin muut osat ovat myrkyllisiä.

Meksikossa pikkujamssia kutsutaan nimellä jicama. Voidaan sopia siitä, että tämä on kasvin kansainvälinen nimi.

Jicaman siemenet vaativat itääkseen yli kahdenkymmenen asteen lämpötilan. Ne kannattaa siis sijoittaa pakastimen päälle (jossa pakastimen hukkalämmön ja korkean sijainnin takia lämpötila on asteen pari korkeampi kuin muualla kämpässä), suihkutilan sähkölämmitetylle lattialle tai lämpöpatterin likelle. Jicaman siemenet saattavat yllättää perustarhurin, joka on tottunut siihen, että kaikki siemenet itävät huoneenlämmössä.

Asiaan kannattaa kiinnittää huomiota, sillä jicama vaatii pitkän kasvatuskauden. 

 

 

 

 

 

Lopuksi jicaman siemenet itävät. Kuva kesäkuun ensimmäiseltä viikolta.

Lue loppuun

Erikoisemmat ruokakasvit. Varjolilja

Ruskolilja, tiikerililja sekä varjolilja ovat ne ns. vanhan ajan perusliljat. Kestävinä perennoina ne puolustavat edelleen paikkaansa suomalaisissa puutarhoissa.

Kaksi ensin mainittua on syöty täällä, seuraavassa keskitytään Euraasiasta kotoisin olevaan varjoliljaan (Lilium martagon). 

 

 

 

 

 

 

 

Varjolilja on tuttu näky perinnepuutarhasta.

Lue loppuun