Valvatit (Sonchus) ovat kaikki sen verran valvattien näköisiä, että niiden lajilleen tunnistamisessa vaaditaan jonkin verran tarkkaavaisuutta. Varsinaisia lajeja (kaikkine variaatioineen) löytyy Suomesta onneksi vain kolme, ja näihin on syytä tutustua paikan päällä, siis vertailemalla niitä toisiinsa.
Netin artikkeleita voidaan toki pitää lähtökohtina. Parhaimmillaan.
Valvatit ovat hyvin yleisiä kasveja.
Pala alkuperäistä Suomea: rantakivikossa kasvavia merivalvatteja (S. arvensis var. maritimus).
Paikalle saapui siis aivan ensimmäisten joukoissa merivalvatti. Kun seuraavassa vaiheessa Suomi metsittyi, merivalvatti pakeni rannoille.
Ihmisten myötä paikalle saapui sittemmin huomattavasti kookkaampi peltovalvatti (S. arvensis var. arvensis), ihmisten maanmuokkauksesta suuresti hyötyvä kasvi.
Sekä pelto- että merivalvatti-variaatiot ovat monivuotisia kasveja. Tämä on keräämisen kannalta kätevää.
Nuoret peltovalvatit muistuttavat voikukkia.
Pintaa syvemmältä paljastuu monivuotinen kasvi. Kuvan oikeassa laidassa pitemmälle ehtinyt peltovalvatin lehti.
Ne kaksi muuta valvattia, otavalvatti (S. asper) ja kaalivalvatti (S. oleraceus) ovatkin sitten yksivuotisia huithapeleita.
Kolmen askelman korkuinen otavalvatti.
Kaalivalvatin lehdet ovat selvästi liuskoittuneempia kuin otavalvatin.
Valvattien varret ovat onttoja ja erittävät runsaasti maitiaisnesteitä.
Aikuinen peltovalvatti.
Valvattien kukat ovat mykeröitä.
Vielä yksi aikuinen peltovalvatti.
Valvattien lehdet ovat vähintään hammaslaitaisia, usein otalaitaisia.
Otavalvatin otia.
Valvattien lehdet ovat maultaan melko kitkeriä. Nykypäivinä tätä pidetään haasteellisena asiantilana.
Nuoria kiehautettuja peltovalvatin lehtiä.
