Viiriäiset puutarhassa

Viiriäistä (Coturnix coturnix) sekä tarhataan että metsästetään. Suomessa lintu kuuluu nykyään pesimälajistoon, vaikka tilanne on vuosisatojen saatossa vaihdellutkin. Pesintäpuuhiin Suomeen pistäytyvät viiriäiset ovat harvinaisia ja rauhoitettuja. Tarhaviiriäiset ovat hyvinkin jalostettuja.

Viiriäisten pito ei periaattellisella tasolla eroa juuri kanojen pidosta. Ruokalista on samantyyppinen: vihreät kasvinosat, siemenet sekä pienet selkärangattomat. Ostorehun menekkiä voidaan säätää tarjoamalla viiriäisille rikkaruohojen siemeniä. Kotilot ja etanat kiinnostavat viiriäisiä jossain määrin.

Muuttolintuna viiriäinen muuttaisi mielellään etelään talveksi. Ympärivuotinen tarhaus vaatiikiin mittavia järjestelyitä, sillä kyse ei ole muutamasta undulaatista, jotka voitaisiin siirtää olohuoneeseen.

Kuten linnuilla yleensä ja kanalinnuilla varsinkin, viiriäisillä on kivipiira, jonka toiminta vaatii hiekanjyväsiä. Näitäkin on oltava tarjolla.

Kukko on asiassa välttämätön.

 

 

 

 

 

Viiriäinen on valpas lintu.

 

 

 

 

 

Verkon kuuluu olla pienisilmäinen. Asiassa otetaan huomioon Suomen pienimmät näätäeläimet.

 

 

 

 

 

Sopivan kokoisessa katraassa säilyy sopu.

Sateensuoja on viiriäisten terveyden kannalta välttämätön. Yöpuulle on hyvä päästä sen kokoiseen tilaan, jonka lämpötila nousee ulkopuolista lämpötilaa korkeammaksi. Lämmönlähteinä toimivat itse linnut.

Vesiautomaatti ja irrotettava ”kattoluukku” kuuluvat asiaan. Asumus kannattaa sisustaa muutamalla isokokoisella havulla. Tällaisen alla on mukavasti piilossa.

 

 

 

 

 

Kahden aikuisen kuuluu pystyä siirtämään viiriäisten häkkiä.

 

 

 

 

 

Viiriäisten leiriä on siirretty muutamia metrejä. Maapohja tointuu muutamassa viikossa. Maanparannuksestakin voidaan puhua.

 

Keittiössä

Viiriäisiä tarhataan sekä lihan että munien takia. Munat ovat hyvin pieniä, mutta viiriäisemot tuottavat niitä parisen vuotta. Asiassa vaikuttaa lämpötila: avomaalla munantuotanto jatkuu läpi kasvukauden, jatko riippuu talvisäilytyspaikan lämpötilasta.

 

 

 

 

 

Munakennot saadaan samasta suunnasta kuin itse linnutkin.

 

 

 

 

 

Viiriäisen suolistaminen kokonaisena on konstikasta. Usein päädytään jakamaan ne kahteen osaan. Kuvassa kaksi viiriäistä.

 

 

 

 

 

Kastike syntyy helpoiten huuhtelemalla talteen paistinpannun liemi, joka siivilöidään ja parannetaan kermalla. Asiassa vaikuttaa se, että viiriäiset on paistettu voissa.

Viiriäinen on pieni lintu, mutta kunhan lisukkeissa ei nuukailla, yksi lintu per syöjä kyllä riittää. Viiriäinen maistuu sporttiselta broilerilta. Väkevää riistan makua ei esiinny.

 

Kerro toki muillekin...Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Share on RedditShare on TumblrPin on PinterestShare on LinkedIn