Puuvartisilla kasveilla esiintyy hormonaalinen ja fysiologinen ”nuoruusvaihe-tila”, joka kasvin ikääntyessä korvautuu ns. maturiteetilla. Pistäjän kannalta tämä näyttäytyy siten, että kukkimattomista puuvartisista kasveista kerätty materiaali juurtuu suuremmalla todennäköisyydellä kuin kukkineista. Kukkimattomienkin joukosta kannattaa valita nuorinta mahdollista materiaalia. Hyvin useassa tapauksessa tämä on juurtumisen edellytys.

Seuraavassa kolme tapausta, tai lajia, jotka näyttäisivät uhmaavan tätä sääntöä. Yllättävää tämä ei ole. Kasvit osaavat yllättää.

Keväällä pistettyjä amerikanheiden pistokkaita, jotka on kuvattu seuraavana keväänä.

 

 

 

 

 

 

Keväällä pistettyjä tähtijasmikkeen pistokkaita, jotka on kuvattu seuraavana keväänä.

 

 

 

 

Loppukesällä pistettyjä mahonian pistokkaita, jotka on kuvattu seuraavana keväänä.

 

 

 

 

Kaikki tässä esiintyneet pikku pensaitten alut eivät enää tuottaneet kukkasilmuja seuraavaksi vuodeksi. Näistä ei siis saatu aikaiseksi pienestä pitäen, joka vuosi kukkivia pensaita. Ilmiötä voidaan siis pitää kuriositeettina. Itse asiassa tässä vaiheessa esiintyviä kukkiahan kannattaa nyppiä heti pois, koska ne vievät kehittyessään kasvuvoimaa, jota tarvittaisiin muualla.

Löytyykö ylipäänsä maailmalta puuvartisia kasveja, jotka pistämistä seuraavana ja tätä seuraavinakin vuosina uppiniskaisesti kukkisivat, on kysymys joka tässä yhteydessä jää auki.