Merikaali (Crambe maritima) kasvaa Suomessa vain etelärannikolla ja ulkosaaristossa ja näilläkin main sangen harsusti. Näitä kasvustoja ei siis sovi verottaa huoletta. Näin ollen soisi kasvin puutarhaviljelyn sujuvan. Asiaan ryhtyvä ottaa huomioon, että merikaalin kasvualustaan ei voida lisätä liikaa hiekkaa. Syvään routivassa savimaassa merikaali ei viihdy.
Merikaalin siemenet voidaan kuoria, mutta tästä ei ole erityistä hyötyä.
Kuorimattomatkin siemenet itävät asiallisesti.
Varttuneempia merikaaleja voidaan lisätä tukevista juurenpätkistä.
Kolmivuotias merikaali, jota on estetty kukkimasta.
Kolmivuotias merikaali, jota ei ole estetty kukkimasta. Kukkien tuoksu on raskas.
Merikaalin oikealta puolelta on samasta juuristosta keväällä nousemassa toinenkin versosto. Luontaisilla kasvupaikoillaan merikaali tuottaa lopuksi hyvinkin laajoja kasvustoja.
Itä- ja Pohjanmeren rannikkovaltioissa on merikaalin versoja perinteisesti valkaistu keväisin. Rantautuneen rakkolevän kasaaminen merikaalin niskaan on osoittautunut tässä käteväksi keinoksi.
Tässä yhteydessä tyydytään toteamaan, että valossa kehittyneet merikaalin lehdet maistuvat oudoilta. Jotakin pitää siis tehdä asialle.
Yllä vasemmalla: valkosipulivoissa pyöritettyjä lehtiä. Yllä oikealla: oliiviöljyssä pyöritettyjä lehtiä. Alla: vedessä kiehautettuja lehtiä.
Lehtien ”kypsyttäminen” auttaa ratkaisevalla tavalla: mausta katoaa outous ja esiin nousee mielenkiintoinen tummahko tiukkuus.
