Kaksivuotinen litulaukka (Alliaria petiolata) viihtyy ihmisten nurkissa, joissa se hyötyy maan myllertämisestä ja typestä. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö se saisi jalansijaa metsäpuutarhassakin. Litulaukkaa kannattaakin siirtää suuren puun tyvelle, sillä se pärjää melko varjoisissakin oloissa. Mikään kova kilpailija se ei ole. 

 

 

 

 

 

Nuori luonnosta tavattu litulaukka.

 

 

 

 

 

Ruukkuihin siirrettyjä litulaukkoja, jotka tullaan istuttamaan keskikesällä. Kasvien siemenjälkeläisten toivotaan viihtyvän.

 

 

 

 

 

Kaksivuotias litulaukka kukkii ja kuihtuu pois.

Litulaukan siemeniä voidaan kylvää syksyllä ”laikkuihin” eli kohtiin, joissa maata on paikallisesti käännetty.

 

 

 

 

 

Litulaukan siemenet kehittyvät liduissa. Mikään laukka (Allium) tämä kasvi ei siis ole.

Litulaukka sekä tuoksuu että maistuu sipulilta. Mausta löytyy myös kitkeryyttä, joka voimistuu kasvukauden edistyessä. 

 

 

 

 

 

Tämänkokoisten ja -ikäisten lehtien käyttöä rajoittaa makuun ilmaantuva rujo kitkeryys.

Nuorta litulaukkaa sopii käyttää kuin ruohosipulia, siis vaikka mihin.