Sikoangervo (Filipendula vulgaris) on viralliselta statukseltaan arkeofyytti eli muinaistulokas. Irvileuat puhuvat ”muinaistuliaisista”, sillä Suomesta katsottuna kasvi on pikemminkin kannettu paikalle kuin itsekseen tänne tupsahtanut.
Kasvilla on ollut rohdoskäyttöä, tämän lisäksi sen mukulat ovat aina kelvanneet katovuosina hätäravinnoksi.
Kaunoangervoa (F.vulgaris ’Plena’) näkee toisinaan perennapenkeissä. Kyseessä on sikoangervon kerrannaiskukkainen muoto.
Tavis-sikoangervoja. Oikeanpuoleisen yksilön kukat on poistettu siinä toivossa, että toimenpide pullistaisi syksyksi juurimukuloita.
Sikoangervoa voidaan lisätä jakamalla juurimukuloita.
Yhden n. neljä vuotta vanhan sikoangervon keitetyt mukulat. Vasemmalla kuorimattomat, oikealla kuoritut. Kuorintaa voidaan pitää turhana touhuna.
Sikoangervoitten juurimukuloiden rakenne on kerrassaan murea. Maku on väkevä, muttei kuitenkaan väinönputken luokkaa. Suuremmaksi pulmaksi nousee maun yksiulotteisuus.
