Kaikki Suomen takiaiset ovat, alkuperäistä ja harvinaista lehtotakiaista lukuun ottamatta, muinaistulokkaita. Takiaiset tuottavat rotevia, ruoaksi soveltuvia juuria, mikä epäilemättä on edesauttanut niiden leviämistä.
Takiaiset ovat kaikki kaksivuotisia kasveja, mikä tuo niitten hyödyntämiseen tiettyä järjestystä. Siinä missä monivuotisten ohdakkeitten juurien esiinkaivu osoittautuu toivottomaksi puuhaksi, jonka tuloksena on aivan liian puisevia juuria, takiaiset toimivat kuin tutut juurekset.
Tässä katsauksessa isotakiainen (Arctium lappa) edustaa kavereitaan, seitti- ja pikkutakiaista, jotka nekin tarjoavat reilusti syötävää.
Isotakiainen on Kaukoidän suunnalla merkittävä viljelykasvi.
Isotakiainen kukkii, kun kimalainen näin sanoo.
Isotakiainen kasvaa miehen mittaan.
Kaksivuotiaan isotakiaisen yksivuotinen juuri.
Rapsutettuja ja keitettyjä juuria. Juuret ovat ehtineet tummua hapen vaikutuksesta ennen keittämistä. Tätä on syytä välttää.
Isotakiaisen keitetyt juuret ovat miedon maukkaita. Syötävää niissä riittää.
Takiaisten versojen syöntiin on tutustuttu täällä.
