Seriöösi kerääjä paikallistaa peltokortteen (Equisetum arvense) kasvupaikat jo huhti-toukokuun vaihteessa. Tällöin maasta nousee kaikkialla Suomessa melkeinpä minkälaisissa maastoissa hyvänsä peltokortteen itiöitä tuottavat kevätversot, jotka lakastuvat hyvinkin nopeasti pois. Seuraavassa vaiheessa nousevat esiin yhteyttävät kesäversot.

 

 

 

 

 

 

 

Peltokortteen kevätverso kehityksensä lopussa.

 

 

 

 

 

 

 

Peltokortteen kesäversot taas ovat täydessä yhteyttämisvauhdissa jo kesäkuun puolivälissä.

Suomessa kasvaa yhdeksän kortelajia, josta yksi, suokorte, on myrkyllinen. Tästä syystä kaikki kortteet on hyvä tunnistaa. Peltokortteitten mukuloitten kerääjä ottaa myös huomioon, että kevätversoja tuottavat myös kaksi muuta kortetta ja että peltokorte ei ole ainoa korte, joka tuottaa juuristoonsa mukuloita.

Peltokortteen mukulat löytyvät toisinaan hyvinkin syvältä. Lapiotyötä pelkäämätönkin joutuu tyytymään vaatimattomaan saaliiseen.

 

 

 

 

 

Peltokortteen juuriston mukuloita.

Peltokortteen mukuloita ei tarvitse keittää, mutta ne voidaan kiehauttaa mullan mahdollisesti sisältämien ihmiselle haitallisten bakteerien takia.

Peltokortteen mukuloita on luonnehdittu pähkinöiksi ja lasten herkuiksi, ja on helppo ymmärtää, miksi. Mukuloilla on verraten kovat kuoret, jotka räsähtävät kivasti hampaissa, sisältö on jotakuinkin pelkkää sokerivettä, jossa vivahde tuoretta hernettä.