Ammattimaisessa pistokaslisäyksessä pyritään tehokkuuteen mitä tilan- materiaalin- ja ajankäyttöön tulee. Kotipuutarhuri pääsee vähemmällä, mutta hänen kannattaa olla tietoinen ammattilaisten konsteista, vaikkei niitä hyödyntäisikään.
Seuraavassa tutustutaan erääseen menettelyyn, jonka juju piilee siinä, että se helpottaa juurtuneitten taimien ruukutusta.
Aivan aluksi viipaloidaan käytetty jätesäkki.
Tämän jälkeen kääritään turvehiekasta ja jätesäkin viipaleesta kääretorttutekniikalla rulla.
Seuraavassa pistetään maaliskuun viimeisellä viikolla pari tusinaa siperianpajun pistokasta. Kyseessä on siis puutuneista varsipistokkaista.
Helahoidon ylle nostetaan lopuksi läpinäkyvä muovipussi, johon leikataan ilmanvaihdon vuoksi pieni reikä.
Viherhuoneen keväällä hiljakseen kohoava lämpötila saa silmut puhkeamaan saman tien.
Huhtikuun lopulla voidaan leikata muoviin laajempi aukko. Lopuksi muovi poistetaan kokonaan.
Toukokuun lopulla kääritään rulla auki. Pajun juuret ovat sotkeutuneet toisiinsa, mutta vain ”kahdessa suunnassa”.
Ja sitten eräs toinen rulla.
Salix-suvun edustajia on tässä blogissa pistetty riittämiin. Toiseen rullaan pistetään siis mitä hyvänsä paitsi niitä pajuja.
Joutomaalla on huhtikuun lopulla tavattu jokin pensasangervo (Spirea), josta on rapsaistu matkaan muutama tusina pistokkaita.
Kuten pajutapauksessakin, kyseessä ovat puutumattomat varsipistokkaat, vaikka silmuissa vihreää jo pilkahteleekin.
Silmut turpoavat viherhuoneessa silminnähden viikossa. Kuva toukokuun ensimmäiseltä viikolta.
Juhannuksen aikoihin avataan rulla. Juuret näyttävät piileskelevän turvehiekan uumenissa, mutta ne voidaan huuhdella esille tarkastelua varten.
Tähän malliin.
Juhannuksen tienoilla on myös palattu joutomaan kukkivien pensaitten luo. Selvä viitapajuangervohan tämä on.
Kuten alussa luvattiin, kaikkien tässä esiintyneitten pistokkaitten ruukutus sujui mahdollisimman helposti, sillä pistokkaiden juuria ei jouduttu repimään irti toisistaan. Asian merkitys kasvaa suhteessa ruukutettavien taimien määrään.
