Artikkelin ensimmäisessä osassa on tutustuttu kahdentoista kesäkukan uran alkutaipaleeseen. Seuraavassa luodaan silmäys siihen, miten asiassa lopulta kävi.

Kaikki kasvit päätyvät kohopenkkiin. Kutakin lajia istutetaan kolme kappaletta. ”Ylimääräiset” on ruukutettu tukeviin ruukkuihin ja lähetetty maailmalle.

 

 

 

 

 

Kolme punakosmoskukkaa sekä kolme ryhmäsamettikukkaa on istutettu lopullisille  kasvupaikoilleen. Kuva toukokuun viimeiseltä viikolta.

 

 

 

 

 

 

 

Asiassa on edetty samaan malliin: kolme kutakin. Taimien alustat on katettu kuivilla lehdillä, joiden päälle on ripoteltu hiekkaa. Muutama laji odottelee vielä istutusta. Kuva kesäkuun toiselta viikolta.

Kesäkukat kukkivat jahka kerkiävät. Seuraavat kuvat ovat kukkimisjärjestyksessä.

 

 

 

 

 

Afrikan taurikki (Cladanthus arabicus) 

 

 

 

 

 

Ryhmäsamettikukka (Tagetes patula) 

 

 

 

 

 

Kirjokohtalonkukka (Nemesia strumosa)

 

 

 

 

 

Kirjokiurunkukka (Gilia tricolor)

 

 

 

 

 

Mustasievikki (Nemophila discoidalis)

 

 

 

 

 

Punakosmoskukka (Cosmos bipinnatus)

 

 

 

 

 

Hilppa (Limnantes douglasii)

 

 

 

 

 

 

 

Isoleijonankita (Antirrhinum majus)

 

 

 

 

 

Tuoksukaunokki (Amberboa moschata)

 

 

 

 

 

Kiinanasteri (Callistephus chinensis)

 

 

 

 

 

Meksikonkultahattu (Ratibida columnifera pulcherrima)

 

 

 

 

 

Tarhaleukoija (Matthiola incana)

Tässä käsitellyt kasvit kukkivat kaikki joko heinäkuussa tai elokuussa. Tässä mielessä niitä voikin kutsua ”kesäkukiksi”.  

Kuvakavalkadin ensimmäinen kukkanen, afrikan taurikki, avaa kyllä ensimmäiset kukkansa verraten aikaisin, mutta varsinaiseen kukkaloistoon se puhkeaa vasta muutaman viikon kuluttua. Hilppaa on päästy kuvaamaan vasta sitten, kun kuvaan on saatu mahdutettua useampi kukka. Pitkään kukkivia kasveja on saatettu kuvata vasta kukinnan lopulla. 

Asiassa vaikuttavat myös mahdolliset kömmähdykset. Joidenkin kasvien alkukehitystä on saatettu häiritä huolimattomalla hosumisella tai liian aikaisella istuttamisella lopulliselle kasvupaikalleen. Siinä missä toiset ryhtyvät oitis avomaalla rehottamaan, toiset jurovat pitkäänkin. 

Tällä kertaa tarhaleukoija ei varsinaisesti häikäissyt kukkaloistollaan. Syy lienee se, että sille suositellaan alkukasvatuksen aloittamista jo huhtikuun ensimmäisellä viikolla. 

Kukkien kuvaaminenkin saattaa johtaa hieman harhaan: mustasievikki näyttää aina mustasievikiltä, mutta kirjokohtalonkukan värit vaihtelevat hyvinkin paljon. Kaikki tämän kasvin värivariaatiot eivät ole päässeet mukaan.

Madame puutarhuri ranskanmaalta olisi kylvänyt nämä kaikki kasvit avomaalle jo maaliskuun puolella. Suomessa luetaan siemenpussien ohjeet tarkkaan, ja ohjeita on syytä noudattaa. Monia lajeja joudutaan esikasvattamaan.

Artikkelin ensimmäiseen osaan pääsee tästä.