Kaupallisen tiedottamisen piirissä kutsutaan ”kesäkukiksi” mitä hyvänsä kasveja, jotka myyntihetkellä kukkivat. Kasvit saattavat olla yksi- kaksi- tai monivuotisia, joukosta löytyy jopa puuvartisiakin.
Tiukemmassa ja tarkoituksenomaisemmassa katsannossa kesäkukalla tarkoitetaan yksivuotista (koristekasvia), joka kevätkylvön jälkeen ehtii kukkia ennen syksyistä lakastumistaan. Kunhan kesää riittää, niin ne tuottavat itämiskykyistä siementä.
Huomattava määrä Suomessa kasvatettavista kesäkukista joudutaan esikasvattamaan.
Isoköynnöskrassi (Tropaeolum majus) voidaan sekä esikasvattaa, että kylvää avomaalle kesäkuussa.
Oopiumunikko (Papaver somniferum) voidaan kylvää surutta avomaalle.
Palturitupakka, tuttavallisemmin ”kessu”, (Nicotiana rustica) ei juuri ehdi kukkia, ellei sitä esikasvateta.
Ennen varsinaista esitystä luodaan katse pienimuotoiseen kesäkukkien viljelyyn.
Toukokuun alussa on kylvetty ulkosalla laatikkoon kolme lajia kesäkukkaa: kehäkukkaa (Calendula officinalis), kääpiösamettikukkaa (Tagetes tenuifolia), ruiskukkaa (Centaurea cyanus). Kuva kesäkuun ensimmäiseltä viikolta.
Sama laatikko heinäkuussa. Näitä lajeja kasvatetaan myös syötävien kukkiensa vuoksi.
Ja sitten itse projektiin
Seuraavassa kasvatetaan kahtatoista kesäkukkaa. Talvella hankitut siemenpussukat jaetaan kahteen erään. Ensimmäisen erän siemenet kylvetään ulkona sijaitseviin laatikoihin, toisen erän siemenet kylvetään viherhuoneessa (siis ”sisätiloissa”) sijaitseviin laatikoihin.
Kaikki tässä artikkelissa esiintyvien kylvölaatikkojen pinnalla on jokunen tuuma rikkaruohotonta turvehiekkaseosta, loput on kotitekoista kotitalouskompostia, jota on jatkettu hiekalla. Tämä on taloudellisempaa kuin laatikon täyttäminen kokonaan ostetulla tavaralla.
Kaikki taimet tullaan koulimaan pieniin ruukkuihin ennen lopullista istuttamista avomaalle.
Koska kyse on useammasta lajista, kannattaa laatia luettelo, josta voidaan ruksata hoidetut tapaukset.
Luettelo on aina selkeämpi kuin sekalainen kokoelma revittyjä paperipussukoita.
Ensin katsotaan ulkolaatikot.
Laatikot on saatettu järjestyksen kouriin huhtikuun ensimmäisellä viikolla.
Huhtikuun viimeisellä viikolla on kylvetty siemenet. Laatikko on peitetty harsolla.
Toukokuun ensimmäisellä viikolla sataa lunta.
Toukokuun viimeisellä viikolla sataa haavan siemeniä.
Haavan siemenet ovat sikäli erikoisia, että itävät heti tai eivät milloinkaan. Keväällä kukkivat pajut toimivat samoin.
Kylvölaatikossa nämä haavantaimet ovat kiusallisia. Toisaalta ei tarvitse kuin raivata tilaa varsinaisille, varta vasten kylvettyjen siementen pikku taimille. Kunhan nämä on koulittu, niin laatikothan kumotaan kompostiin. Rauhanomainen rinnakkaiselo on siihen asti mahdollinen.
Katsotaan tarkemmin.
Kuvan keskellä muutama varta vasten kylvetty laji. Näiden välittömästä läheisyydestä nypitään irti häiritsevät haavan taimet.
Tämäkään tilanne ei ole katastrofaalinen. Kuvan alaosan hilpat saadaan kyllä koulittua laatikosta. Kuvan yläosan kirjokiurunkannukset näyttävät suorastaan torjuvan haapoja.
Ja sitten viherhuoneen ”sisä”-laatikot.
Siemenet on kylvetty huhtikuun toisella viikolla.
Kookkaat (siis vajaan riisinjyvän kokoiset) on painettu turvehiekkaan, jonka jälkeen ne on hiekattu. Todella pienet (siis suorastaan pölymäiset) on ripoteltu turvehiekan pinnalle, jonka jälkeen ne on suihkutettu kosteiksi.
Toukokuun ensimmäisellä viikolla itävät tarhaleukoijat (takarivi) ja ryhmäsamettikukat (eturivi).
Kynsisaksilla on kätevä harventaa pieniä taimia.
Ruukutetut ”sisä”-kasvit päätyvät katettuun tilaan muutamiksi päiviksi.
Sekä ulkosalla että sisätiloissa koulitut taimet päätyvät viikoksi rauhoittumaan harson alle. Tämän jälkeen ne istutetaan avomaalle.
Artikkelin toiseen osaan pääsee tästä.
