Varsinaisia vaellusjuuria tuottavan puun tai pensaan edellisenä vuonna ilmoille ponnahtaneita juurivesoja voidaan keväisin siirtää. Krouvikin menettely tuo tulosta, mutta huolellisimmassa työskentelyssä syntyy yhdessä vuodessa ruukutettuja, istutusvalmiita taimia. Säällisempi menettely tuottaa siis tuloksen, missä uusien puitten mahdollisimman täsmällinen sijoittelu puutarhaan on mahdollista.

Kyseeseen tulee kaksi erilaista menetelmää.

Syksyinen menettely

Syyskuun loppupuoli. Jalojuurisen punaluumun (Prunus domestica) juurivesa on irrotettu emostaan. Lapionpistot on suunnattu vinosti siten, että paakusta muodostuu kiilamainen.

 

 

 

 

 

Paakku on tipautettu saman tien takaisin kuoppaansa. Vaikka yhteys emoon on katkaistu, niin syksyinen ilmankosteus ja alhaiset lämpötilat pitävät huolen siitä, ettei lehtien nestejännitys laske kriittiselle tasolle.

 

 

 

 

 

Seuraavan vuoden kevät. Nurmikko on skalpeerattu paakun pinnalta ja paakku on ruukutettu. Nurmikkoon jäänyt kuoppa on täytetty mullalla.

 

 

 

 

 

Loppukesä. Punaluumu on palannut entiselle kasvupaikalleen. Emojuuren katkaisukohtaan on kasvukauden aikana ilmaantunut uusi juurivesa. Proseduuria voidaan siis toistaa melkeinpä loputtomiin.

 

 

 

 

 

Keväinen menettely

Keväisen menettelyn ydin on siinä, että ylöskaivetun materiaalin joukosta valitaan asiallisin. Päämäärähän on, että kaikki kasvatukseen päätyvät juurivesat saadaan yhdessä vuodessa istutusvalmiiksi taimiksi. Kuten syksyisessäkin menettelyssä, kaikki tapahtuu avomaalla.

Aikainen kevät. Etelä-Suomessa hyvin viihtyvä amerikanluumu (Prunus americana) tuottaa hyvin innokkaasti juurivesoja.

 

 

 

 

 

 

Ylöskaivetun materiaalin joukosta on valittu kahdeksan lyhyttä mutta lupaavaa juurenpätkää. Huomiota on kiinnitetty siihen, löytyykö juurikarvoja. Maanpäällisiä versoja lyhennetään tässä vaiheessa tylysti, ja vesat istutetaan kohopenkkiin, missä niitä kastellaan runsaasti. Juurten liottaminen ennen istutusta vesiämpärissä on myös suositeltavaa.

 

 

 

 

Keskikesä. Juurivesat ovat syöksyneet kasvuun. Kastelu voidaan lopettaa keskikesään mennessä, kunhan on saatu aikaiseksi tarpeeksi paksu kerros nurmisilppua.

 

 

 

 

 

Seuraavan vuoden keväällä taimet on kaivettu maasta. Sekä juuria että versoja voidaan typistää ennen ruukutusta.

 

 

 

 

 

 

Keskikesä. Taimet voidaan istuttaa kuluvana tai seuraavana vuonna.

 

 

 

 

 

 

Tunnettuja juurivesan tuottajia ovat haavat ja poppelit, tyrnit, melkein kaikki  kirsikat ja suuri osa ruusuista. Sattumanvaraisia juurivesan tuottajia löytyy myös: sekä omenapuun että päärynän juuristo, tai tarkkaan ottaen käytetyt perusrungot saattavat nostaa juuristoistaan vesat jos itse puu on keväällä kaadettu. Näin toimivat myös vuorijalava, melkein kaikki lehmukset sekä useat muut lehtipuut. Näille puille, jotka eivät tuota varsinaisia vaellusjuuria, juurivesojen tuottaminen ei  ole sääntö, vaan poikkeus.

Havupuille juurivesat eivät ole ominaisia.