Juurimatto ja kasvilava

Varsinaisen juurimaton (juuriestematon) tunnistaa jo painosta, joka on kaksinkertainen verrattuna muihin maanrakennuskankaisiin. Useimmiten polypropeenista valmistettu kangas on lämpökäsitelty. Kankaasta läpi pyrkivä juuri ei pysty venyttämään kudelman rakennetta, jonka lämpökäsittely on kangistanut.

Juurimatto onkin hyvin jäykkää käsitellä.

Jos nitojaa ei löytynyt, käytetään mahdollisimman pieniä nauloja. Nurkissa tämä on välttämätöntä, sillä näissä joudutaan taittamaan kangasta useaankin kertaan. Aukkoja ei voi kankaaseen leikata.

Ainoa varmasti toimiva tapa vähentää juurimaton hävikkiä on mitoittaa itse kasvilavat siten, että hukkapaloja syntyy mahdollisimman vähän. Ylijääneitä paloja voidaan kyllä yrittää limittää, mutta vain siten, että liitoksen taitekerroksia on runsaasti. Liitosten toimivuudestakaan ei ole varsinaisesti takeita.

 

 

 

 

 

 

 

Juurimatto on asennettu paikalleen.

 

 

 

 

 

 

 

Multaa on lisätty kerroksittain. Tiivistäminen käy kätevimmin kevyesti tallaamalla.

 

 

 

 

 

 

 

Pinta on tasoitettu laudalla.

 

 

 

 

 

 

 

Runsas kastelu paljastaa kohdat, joihin joudutaan lisäämään multaa.

 

 

 

 

 

 

 

Siemenestä kasvatetut tarhasalkoruusut on istutettu saman tien.

Kaksikymmentä senttiä, siis kahden peruslaudan korkeuden verran multaa riittää  keskikokoisille perennoille. Suurikokoiset taas, kuten isohirvenjuuret ja raparperit pärjäävät ilman laatikkoakin.

 

 

 

 

 

Näinkin voidaan tehdä: laatikon pohjalta on kaivettu maata pois. Tulos on yli puoli metriä syvä kasvilava.

Kasvilavat kannattaa laittaa kuntoon jo aikaisin keväällä. Mullan tiivistyessä sen pinta laskee muutamia senttejä. Varmaa on myös, että laatikon seinämät pullistuvat pikemminkin ulos- kuin sisäänpäin.

Asiassa voidaan toimia joko niin, että multaa lisätään myöhemmässä vaiheessa, tai jättää tämä tekemättä, jolloin laatikkoon syntyy ns. kasteluvara. Tällaista tosin tarvitaan vain siinä tapauksessa, että laatikkoon istutetaan paljasjuurisia kasveja aikaisin keväällä. Myöhemmässä vaiheessa kasteluvara voidaan täyttää katteella, mikä onkin suositeltavaa. Asiaan vaikuttaa myös se, että ruukutettuja kasveja istutettaessa mullan määrä lisääntyy.

Juurimatolla eristettyä kasvilavaa ei muutoin kastella sen enempää kuin pelkästään mullalla täytettyä lavaakaan.

 

 

 

 

 

 

 

Juolavehnälle on näytetty paikkansa. Se kasvaa laatikon seinämän ja juurimaton välistä. Ilman mattoa se riehuisi itse laatikossa.

Uusista laudoista tehdyt laatikot kestävät kymmenisen vuotta. Laatikon puuosat on kätevä vaihtaa maaliskuussa, kun multa on vielä kohmeessa. Alkuperäisiä sivuja muutaman sentin verran pidemmät seinämät saadaan kyllä liitettyä toisiinsa, vaikka kangas toimitusta häiritseekin. Ihanteellisessa tapauksessa uusi, hieman isompi laatikko, yksinkertaisesti vain nostetaan poistetun tilalle.

Juurimatosta joutuu pulittamaan muutamia euroja/neliömetri.

 

Kerro toki muillekin...Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Share on RedditShare on TumblrPin on PinterestShare on LinkedIn