Peruna, tomaatti ja daalia ovat kolme Keski-Amerikasta muinoin Eurooppaan tuotua lupaavaa ruokakasvia. Daalian kohdalla käyttötarkoitusta on sittemmin tarkistettu.
Seinästä voidaan repäistä seuraava olettama: jos kaniinit söivät koekenttien kaikki kasvit jättäen rauhaan vain perunat ja tomaatit, joiden lehdet ovat hyvin myrkyllisiä, niin tältä osin peli näyttäisi melko selvältä. Viljelyvarmuus kuuluu ratkaiseviin tekijöihin ruokakasvia valittaessa.
Daalioitten taksonominen määrittely on koetellut kasvitieteilijöitten hermoja. Instrumentteja, joilla avata kasvien polveutumisen saloja, ei kerta kaikkiaan ollut käytettävissä kolmesataa vuotta sitten. Tässä käsitelty ”perusdaalia”, Dahlia coccinea, onkin kasvi, jolla on tusinoittain merkityksettömiksi vanhentuneita tieteellisiä nimiä.
Seuraavassa selvitetään, saadaanko keväällä esikasvatetuista daalioista satoa jo ensimmäisenä vuonna. Jos näin osoittautuu olevan, niin daalia on tässä rajatussa mielessä kätevämpi kasvi kuin peruna. Molempien kasvien mukulat joudutaan säilyttämään talven yli viileässä.
Siemenpussukan teksti lupaa ”villiä muotoa”. Ilmaisu ”luonnonkantaa” lienee osuvampi käännös.
Puolet daalian siemenistä on itänyt muutamassa viikossa. Kuva maaliskuun lopulta.
Huhtikuun alussa on ruukutettu.
Huhtikuun lopulla daaliat kärvistelevät riittämättömässä valossa.
Daaliat eivät vitkastele. Hyvinkin nuori siementaimi kerää jo innokkaasti ravinteita juuristoonsa.
Esillä on riittämättömästä valosta johtuva rungon mutka. Kaksi kuukautta vanha siementaimi.
Avomaalla
Toukokuun puolella daalioita avomaalle istuttava ottaa riskin, sillä nollaa ujostikin lähestyvä lämpötila vikuuttaa lehtiä. Daalioita ei voida karaista kestämään nollakelejä.
Toukokuun lopulla on kuusi daaliaa istutettu avomaalle.
Kasvusto on jouduttu jo seuraavalla viikolla suojaamaan Dio-Betalon-kankaalla. Vuoden 2017 kevät osoittautuu tylyksi.
Harson alta paljastuu kesäkuun alussa muutama mustuva, pois hapertuva lehti. Daaliat kuitenkin tointuvat muutaman tyvilehden menetyksestä.
Heinäkuun keskivaiheilla daaliat aloittavat kukintansa. Näin siis vuoden 2017 kehnona kasvukautena.
Kesäkuun alussa leikattu pistokas juurtuu kolmessa viikossa.
Kukissa ei esiinny kovin ihmeellistä muuntelua.
Daalian kukkanuput eivät juuri puhkea maljakossa. Daalia ei siis ole maailman paras leikkokukka.
Keittiössä
Daalioitten mukulat eivät säikähdä maan jäähtymistä. Varsinainen jäätyminen onkin sitten eri juttu. Korjuuseen voidaan ryhtyä Etelä-Suomessa niinkin myöhään kuin lokakuun loppupuolella.
Kuvassa kolme eri kasvia, joilla on melko erilaiset mukulat. Vasemmalla pyöreät, keskellä punertavat ja oikealla pitkänomaiset.
Samojen kasvien mukulat puhdistettuina ja keitettyinä. Vasemmalla pyöreät, keskellä punertavat ja oikealla pitkänomaiset. Tällaista voidaan jo kutsua muunteluksi.
Daalian mukulat ovat kovanpuoleisia, ja niitä joudutaan keittämään hieman pitempään kuin vastaavankokoisia perunoita. Maussa on selvää mausteisuutta, jota perunoissa ei esiinny. Näin siis ainakin ”perusdaalian”, D. coccinean kohdalla. Asiaan perusteellisemmin paneutuva käväisee Meksikossa hakemassa vertailuaineistoksi muutaman maatiaismukulan suoraan pellosta, vaikka näitten pärjäämisestä Suomessa ei ole mitään varsinaisia takeita.
Suomen maantieteelliselle sijainnille ei ole kovinkaan paljon tehtävissä. Aivan erityisen tuottoisaa ja maukasta ruokadaaliaa etsivä aloittaa näillä main nollasta.
Lienee paikallaan lopuksi muistuttaa siitä, että kaupan olevien daalioitten mukulat ovat kaikki mitä suurimmalla todennäköisyydellä käsitelty peittausaineilla. Suoraan lautaselle näitä ei voida laittaa.
