Monivuotinen syyspäivänhattu (Rudbeckia laciniata) on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Täysin vakiintumattoman sanonnan mukaan kyseessä on ”inkkariasteri”. Toimitus pahoittelee tätäkin ylilyöntiä.
Muistin virkistykseksi: puutarhojen miehenmittaiset syyspäivänhatut, joiden hurjasti kerrotut kukat ovat (puoli)pallomaiset, ovat jalosteita, joita kutsutaan ”kultapalloiksi”. Tässä yhteydessä käsitellään syyspäivänhatun perusmuotoa.
Toukokuun toisella viikolla syyspäivänhattu on ehtinyt melko pitkälle.
Mitä korkeammalla lehti varrella sijaitsee, sitä vähemmän se on liuskainen.
Syyspäivänhattu on sanansa mittainen kasvi. Kuva syyskuun ensimmäiseltä viikolta.
Syyspäivänhattu tuottaa itämiskykyisiä siemeniä Etelä-Suomessa. Kuva lokakuun kolmannelta viikolta.
Luonnossa, tai ainakin ihmisten nurkissa tavataan omille teilleen lähteneitä syyspäivänhattuja. Varsinainen luonnonvarainen kasvi syyspäivänhattu ei ole. Ainakaan vielä.
Kiehautettuja syyspäivänhatun varhaisia lehtiä. Kuva huhtikuun toiselta viikolta.
Syyspäivänhatun kiehautetuissa, keväisissä lehdissä on miellyttävää mausteisuutta. Nuoret varret kannattaa myös hyödyntää.
