Tähtihyasintit (Camassia) ovat yleisiä Pohjois-Amerikan tasankojen kasveja, joita preerioiden alkuperäiskansat pitivät suuressa arvossa. Useissa tapauksissa voidaan jopa puhua niiden ruokahuollon yhdestä kulmakivestä. Kasvin varsinainen syötävä, maanalainen osa ei ole hirmuisen iso, mutta tähtihyasintit pystyvät hurjiin massaesiintymisiin.
Tässä artikkelissa keskitytään Suomen puutarhoistakin jossain määrin tuttuun sinitähtihyasinttiin (C. quamash). Laji kuuluu sukunsa perusteellisimmin hyödynnettyjen ruokakasvien joukkoon.
Ruotsalaiset menevät suoraan asiaan käyttämällä kasvista nimitystä ”ätlig stjärnhyacint” (suom. ”syötävä tähtihyasintti”). Nimitys on tosin diskriminoiva, sillä kaikki tähtihyasintit tarjoavat särvintä.
Sinitähtihyasintit ovat aikaisin liikkeellä. Kuva huhtikuun kolmannelta viikolta.
Sinitähtihyasintin korkeus jää alle puolen metrin. Kuva toukokuun viimeiseltä viikolta.
Samoihin aikoihin on räpsäisty myös lähikuva itse kukinnosta.
Sinitähtihyasintin siemenet kypsyvät juhannuksen tienoilla. Kyseessähän on kevätkukkija, jonka maanpäälliset osat tässä vaiheessa alkavat ränsistyä.
Heinäkuun lopulla on kaivettu kolmen kasvin sipulit maasta. Sivusipuleita ei näy, joten kyseessä ovat melko nuoret kasvit.
Samat sipulit rapsutettuina ja keitettyinä.
Keitetyt sinitähtihyasintin sipulit ovat mureita ja tarttuvat hampaisiin. Maku on melko mieto. Paahdetut sipulit lienevät maukkaampia.
