Erikoisemmat ruokakasvit. Sinikuunlilja

Kaikki Hostat, siis kuunliljat, ovat syötäviä. Varsinaisia lajeja löytyy maailmalta useita kymmeniä, jalostettuja lajikkeita taas useita satoja. ”Ruokakasveiksi” jalostetuista lajikkeista kuuluisin lienee Japanin Sagaesta kotoisin olevan jättikuunliljan (H. fluctuans) jaloste ’Sagae’. Jättikuunliljan ”koristemuotoa” viljellään Suomessakin.

Seuraavassa syödään jokapaikan peruskuunliljaa, eli sinikuunliljaa (H. sieboldiana). Kasvi on hautausmaitten ehkä yleisin koristeperenna.

 

 

 

 

 

Sinikuunlilja arkisessa aherruksessaan.

 

 

 

 

 

Kuunliljat sopivat hyvin massaistutuksiin. Kuva Marketanpuistosta.

Sinikuunliljat ovat kuuluisia siitä, että kestävät varjostusta. Tämä kuuluu ymmärtää siten, että ne eivät viihdy paahteisella paikalla. 

 

 

 

 

 

Voimaton sinikuunlilja hyvin paahteisella paikalla. Ruohokatekaan ei juuri auta.

Ruokapöytään päätyvät keväiset versot.

 

 

 

 

 

Sinikuunliljat nostavat päänsä toukokuun ensimmäisellä viikolla.

 

 

 

 

 

Toukokuun viimeisellä viikolla käydään sadonkorjuuseen.

Jos hyvin aikaisessa vaiheessa on kerätty versoja, joiden lehdet pysyvät tiukasti kiinni varressaan, ne voidaan vokata. Irtonaiset, isommat lehdet voidaan kiehauttaa.

 

 

 

 

 

Kiehautettuja sinikuunliljan aikaisia lehtiä.

Sinikuunliljan varhaiset lehdet ovat maukkaita. Maku tuo mieleen niin keitetyn valkokaalin kuin aromaattisempiakin lehtivihanneksia.  

Koristekasveja vaalitaan vuodesta toiseen. Lehtivihanneksiin suhtaudutaan toisin. Jos on päättänyt perustaa vihannestarhaansa kuunliljaosaston, jota aikoo keväisin verottaa, kannattaa aloittaa hankkimalla siemeniä. Tämä on taloudellisempi tapa toimia kuin kaupasta ostettujen kuunliljojen keväinen lisääminen jakamalla.

   

Kerro toki muillekin...Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Share on RedditShare on TumblrPin on PinterestShare on LinkedIn