Sarjarimpi (Butomus umbellatus) kasvaa järvien matalissa vesissä, paikoissa, jonne se on usein paennut järviruokoa.

Melko näyttävä kasvihan tämä.

Lue loppuun →

Nurmitatar (Bistorta vivipara, ennen: Polygonum viviparum) on alun perin pohjoisen kasvi, joka laidunnuksen ja metsäpeitteen harvenemisen myötä sai jalansijaa eteläisemmästä Suomesta. Modernin karjatalouden oloissa eteläisten kasvustojen kohtalona on taantuminen.

Kasvi on kaikessa vaatimattomuudessaan viehättävä pieni ruoho, jota pula-aikoina on syöty hyvinkin yleisesti.

Nurmitatar luottaa itusilmuihinsa, itävää siementä kasvi tuottaa vähänlaisesti.

Lue loppuun →

Kaikki Suomen takiaiset ovat, alkuperäistä ja harvinaista lehtotakiaista lukuun ottamatta, muinaistulokkaita. Takiaiset tuottavat rotevia, ruoaksi soveltuvia juuria, mikä epäilemättä on edesauttanut niiden leviämistä.

Takiaiset ovat kaikki kaksivuotisia kasveja, mikä tuo niitten hyödyntämiseen tiettyä järjestystä. Siinä missä monivuotisten ohdakkeitten juurien esiinkaivu osoittautuu  toivottomaksi puuhaksi, jonka tuloksena on aivan liian puisevia juuria, takiaiset toimivat kuin tutut juurekset.

Tässä katsauksessa isotakiainen (Arctium lappa) edustaa kavereitaan, seitti- ja pikkutakiaista, jotka nekin tarjoavat reilusti syötävää.

Isotakiainen on Kaukoidän suunnalla merkittävä viljelykasvi.

Isotakiainen kukkii, kun kimalainen näin sanoo.

Lue loppuun →