Puuvartisilla kasveilla esiintyy hormonaalinen ja fysiologinen ”nuoruusvaihe-tila”, joka kasvin ikääntyessä korvautuu ns. maturiteetilla. Pistäjän kannalta tämä näyttäytyy siten, että kukkimattomista puuvartisista kasveista kerätty materiaali juurtuu suuremmalla todennäköisyydellä kuin kukkineista. Kukkimattomienkin joukosta kannattaa valita nuorinta mahdollista materiaalia. Hyvin useassa tapauksessa tämä on juurtumisen edellytys.

Seuraavassa kolme tapausta, tai lajia, jotka näyttäisivät uhmaavan tätä sääntöä. Yllättävää tämä ei ole. Kasvit osaavat yllättää.

Keväällä pistettyjä amerikanheiden pistokkaita, jotka on kuvattu seuraavana keväänä.

 

 

 

 

 

 

Lue loppuun →

Otsikon kysymykseen on olemassa ekonomistinen vastaus: käytössä olevasta materiaalista, siis vuosiversoista, saadaan jokaisesta aikaiseksi vain yksi latvapistokas, varsipistokkaita taas useampia.

Köynnösten kohdalla tämä on hyvinkin ilmeistä.

Marja-aronian kasvuverso on kesäkuussa rapsaistu kolmeen osaan. Tämän jälkeen ne on pistetty.

 

 

 

Sama pilkottu marja-aronian verso kolme kuukautta myöhemmin. Pistokkaat  ruukutetaan samaan ruukkuun. 

 

 

 

Vuosi myöhemmin kaksi taimea kukoistaa. Kolmas ja pienin ei ole jaksanut isompien kyydissä.

 

 

 

 

 

 

Pienin taimi olisi suurella todennäköisyydellä jäänyt henkiin ja kukoistanut, jos sille olisi järjestetty mahdollisimman lokoisat olot syksyllä. Tämä muistuttaa pistokkaitten jälkikäsittelyn  tärkeydestä suomalaisissa, verraten tylyissä oloissa. Täkäläisen kasvukauden pituus on mitä on.

Latvapistokkaaksi voidaan myös kutsua pistokasta, joka koostuu kokonaisesta versosta. Kas näin:

Marja-aronian kokonainen verso. Mukaan on rapsaistu palanen edellisvuoden kasvua.

 

 

 

 

Kolme kuukautta myöhemmin. Näin rohea taimi voidaan istuttaa ulos avomaalle syyskuun lopulla. Marja-aronia on karaistuneimpia marjapensaita, mitä Suomessa esiintyy.

 

 

 

Tämä oli kivaa. Lisää tällaista.

Kaksi keväällä pistettyä idänkanukan pistokasta, jotka kuvattu keskellä kesää. Vasemmalla latvapistokas, oikealla varsipistokas. Juuristojen runsaudessa on eroa.

 

 

 

 

 

Samat tapaukset syksymmällä, lehtien karistua. Rotevampi latvapistokas on tuottanut huomattavasti massiivisemman uuden verson kuin varsipistokas. 

 

 

 

Täyttä valinnanvapautta latva- tai varsipistokas-asiassa ei pistäjällä aina käytännössä ole. Puuvartiset kasvit, joiden versojen latvaosat kuivuvat järjestään talvella pois, ohjaavat keväällä materiaalia keräävät pistäjät tyytymään varsipistokkaisiin. Monet köynnökset toimivat näin.

Keväällä pistettyjä viiniköynnöspistokkaita. 

 

 

 

 

 

 

Köynnöstelevien huonekasvien kohdalla kysymyksellä ei ole kummempaa merkitystä.

Vesiviikunan varsipistokkaita. Seassa jokunen latvapistokas. Kaikki juurtuvat.

 

 

 

 

Keskittyminen latvapistokkaisiin ei aina ole edes käytännöllistä. Parikin metriä kasvukaudessa venyvien pajujen versonkärjet voidaan tehokkuuden nimissä sivuuttaa. Pistettäväksi valitaan sormenpaksuisia varren pätkiä, jotka pistetään keväällä. Tällaisilla massiivisilla versonpätkillä on huomattavasti suuremmat ravintovarastot kuin luihuilla latvapistokkailla.

Siperianpajun pistokkaat avomaalla toukokuussa. 

 

 

 

 

Kolme kuukautta myöhemmin. Lokeroviljelytekniikkaan kuuluu vaihe, jossa ulospursuneet juuret leikataan irti, jotta taimi saadaan nostettua lokerostaan. 

 

 

 

Havupuitten varsipistokkaita sopii myös pistää, mutta lähinnä vain kokeilumielessä. Prognoosia pidetään näitten kohdalla heikkona. Asiassa suositaan siis latvapistokkaita.

Vuorihemlokin keväällä pistettyjä latvapistokkaita. Juurtumisprosentti näyttäisi olevan yli 50.

 

 

 

Asiassa vaikuttavat myös esteettiset seikat. Löytyy puuvartisia kasveja, joiden versojen oksankulmat ovat hyvinkin loivia. Tämä saattaa johtaa hieman vinoon lopputulokseen.

Kolmevuotiaat neidonhiuspuun puutumattomat pistokkaat. Vasemmalla latva-, oikealla varsipistokas.

 

 

 

 

 

 

Varsipistokkaan järkevä pituus on vähintään kaksi nivelväliä pistettiin sitten minä vuodenaikana hyvänsä. Käsillä olevasta materiaalista saatetaan saada aikaiseksi vain yksi lyhyehkö latvapistokas. Tällaista ei voida mennä pilkkomaan.

Keväällä pistetty Brachycarpum-ryhmän rodo. Pistetyn pätkän pituus on ollut viisi senttiä. 

 

 

 

 

Huonekasvien joukosta löytyy kosolti kasveja, joiden kohdalla varsipistokkaiksi leikkeleminen johtaa silkkaan sotkuun.

Lääkeaaloen latvapistokas.

 

 

 

 

 

 

Uskallettaneen muotoilla seuraava nyrkkisääntö: latvapistokkaita kannattaa suosia aina kun se muutoin on mahdollista ja järkevää.

Jälkijuurien syntymisessä välttämätön auksiini syntyy versojen kärkisilmuissa, joista se kulkeutuu alaspäin. Siinä missä varsipistokas vasta ihmettelee, latvapistokas on jo ryhtynyt hommiin.

 

Kunhan on päästy selville puutuneitten ”kevätpistokkaitten” sekä puutumattomien ”kesäpistokkaitten” suomista mahdollisuuksista, kannattaa seuraavaksi tutustua puolipuutuneisiin ”syksypistokkaisiin”.

Materiaali kerätään kasvukauden loppupuolella. Puuvartisten kasvien kuluvan vuoden vuosiversot alkavat jo heinäkuussa valmistautua talveen. Tämä näkyy verson tyvestä kärkeä kohti etenevänä kuoren tummumisena sekä tämän alueen selvänä puutumisena. Pistokkaiksi pyritään keräämään auksiinia tuottava pehmeä latva sekä osa jo melkein puutunutta vartta. Näin sanoo teoria.

Puolipuutunut pistokas-menettelyn katsotaan olevan havupuitten ja -pensaitten sekä ainavihantien puuvartisten puitten, pensaitten ja varpujen juhlaa.

Seuraavassa on pistetty mahoniaa, rodoa, puolukkaa, puksipuuta ja tuoksuatsaleaa. Pistämisajankohdaksi on valikoitunut elokuun keskivaihe. Pistämislaatikko on viettänyt talvensa puulämmitteisen talon keittiön pöydällä, jossa lämpötila talvella seilaa missä seilaa. Kasvusubstraatin keskilämpötila on näissäkin oloissa pysynyt samana, noin kahdeksassatoista asteessa. Pohjalämpöä ei siis ole ollut käytössä, mikä tekee järjestelystä hieman tylyn, mutta sitä kiinnostavamman. On aina hyvä tietää, miten niukalla järjestelyllä voi pärjätä.

Pistokkaat päätyvät viettämään noin kahdeksan kuukautta laatikossaan.

Mahoniat

Mahoniat lokakuussa.

 

 

 

 

Lue loppuun →